Kirjabloggaajien joulukalenterin 12. luukku

Puolivälissä mennään! Kirjabloggaajat ovat jälleen jouluisissa fiiliksissä ja tarjoavat lukijoille vähän erilaisen joulukalenterin. Edellisessä luukussa pystyi selvittämään oman joulutyypin Lumiomena-blogissa. Huomisen luukun voit käydä lukemassa Yöpöydän kirjat-blogissa. Kaikki joulukalenteriin osallistuvat kirjablogit löydät täältä.

Tämä luukku on omistettu kakkajutuille. Tai ne ainakin meidän lapsia naurattivat Roddy Doylen kirjassa Rover pelastaa joulun. Mikä tahansa saa lapset innostumaan kirjallisuudesta on hyvä juttu ja lapsille lukeminen on mahtava juttu (eikä aina vain äitien toimesta).

Etenkin poikia on joskus vähän hankala saada lukemaan. Vähän aikaa sitten laitoin kuudesluokkalaisemme kevyen uhkailun voimalla lukemaan Siri Kolun Me Rosvolat ja pääsin kokemaan pienen voitonhetken kun tämä ilmoitti lukeneensa kirjaa koulussakin kun ei malttanut lopettaa. Se vain vaatii sen oikean hetken ja oikean kirjan.

Roddy Doyle on melko pomminvarma viihdyttäjä pienemmille. Tämä on irlantilainen kirjailija, jonka teokset pursuavat runsasta dialogia ja mielipuolisia juonenkäänteitä.

Rover pelastaa joulun kertoo liskoista kuumassa autiomaassa, jotka jakavat romanttisesti kärpäsen aterialla. Paitsi että ei kerro. Doyle pyytää anteeksi ensimmäisen luvun jälkeen, että johdatti lukijat näin harhaan ja aloittaa varsinaisen tarinan.

Jimmy ja Robbie Mack odottavat intohimoisesti huomista joulupäivää. Näiden puolitoistavuotias sisko Kayla hyppää kaverinsa Victorian kera yläkerran ikkunasta itsetehtyjen laskuvarjojen kera. He laskeutuivat ohikävelevän tontun päälle ja seuraa kikatusta herättävä dialogi, jossa tonttu tivaa lapsilta keitä nämä ovat.

Kayla vastaa jokaiseen kysymykseen takaisin "kukas sinä olet?" ja Victoria vastaa "pylly-pylly". Käy ilmi, että nämä ovat ainoat sanat, joita kumpikaan on vielä oppinut ja näitä rakastavat läheiset osaavat ulkita sanojen tarkemmat nyanssit. Tämä keskustelu saa kuulijassa aikaan hekotusta, sille ei vain voi mitään. Pylly-pylly... hulvatonta.

Tästä alkaa tarina, jossa tonttu paljastaa etsivänsä koiraa nimeltä Rover. Koira löytyykin ja tämä ryhtyy tuuraamaan Petteri Punakuonoa sekä auttaakseen joulupukkia ja jotta tonttu ei kertoisi Roverin tyttökaverille tämän käyneen treffeillä vieraan tyttökoiran kera. Myös kukoistava kakkabisnes on laitettava tauolle siksi aikaa. Rover näet myy kakkaansa lapsille, jotka vuorostaan jättävät niitä ilkeiden aikuisten kulkuväylille. Nerokasta.

Tästä seuraava seikkailu on huima ja sen katkaisevat vain Roddy Doylen sinne tänne asettamat mainoskatkot. Luvut seuraavat toisiaan vähän miten sattuu ja perinteiset tavat luoda tarinaa ovat heitetty menenään.

Tämän kirjan lukee vaikka yhdessä illassa ja kertaakaan ei voi kuvitellakaan, että mitä seuraavalta sivulta löytyy. Harva kirja pystyy pitämään näin otteessaan sekä lukijaa, että pieniä kuuntelijoita. Myös Brian Ajharin sarjakuvamainen kuvitus auttaa. Kuvat ovat mustavalkoisia, mutta viiva lennokasta.

Isien lukeminen lapsille on muuten tärkeää jo alle 2-vuotiaiden lasten kanssa. Näin lapsi ei ehdi oppimaan lukemista sukupuolittuneena tehtävänä. Esimerkki on valtavan tärkeää.

Aikaa siihen ei paljoa kulu ja alle kymmenen minuuttia riittää vallan hyvin pieneen satutuokioon. Joulun alla löytynee varmasti aikaa vähän pidemmillekin tuokioille kirojen parissa.

Lukupino toivottelee hyvää joulua!

Lukuvinkkejä kakaroille Lukupinossa ovat muun muassa:

Tatu ja Patu, Syömään! 

Neropatin päiväkirja - Kohtalo kolhii

Peter Pan

Rover pelastaa joulun, 2002, Roddy Doyle, Tammi

Pikkutontun ensimmäisessä kuvassa suunnitellut Niina Yöpöydän kirjat blogista. Kaikki muut piirrokset Brian Ajhar.