21.6.2015

Neropatin päiväkirja - Kohtalo kolhii



Neropatin päiväkirja - Kohtalo kolhii on Jeff Kinneyn luoman kirjasarjan kahdeksas osa. Otin kirjan käsittelyyn koska Neropatit ovat olleet suurin motivaattori keskimmäisen poikamme lukuinnostukseen. Poika on nirso lukija ja tälle on haastavaa löytää luettavaa, joka kiinnostaisi enemmän kuin Aku Ankat.

Nuorimmaisen lemppareihin kuuluvat Tatu ja Patu ovat käsiteltynä täällä.

Poikien lukeminen on esimerkiksi Lukuinto-kampanjan myötä lähtenyt hyvin nousuun, mutta vaatii vielä salakavalia motivoinnin taitoja vanhemmilta, kouluilta ja kirjastoilta. Pyrin itse olemaan tällainen kirjaninja omien lasteni suhteen ja kirjakaupoissa kasuaalisti huomatan vaikka, että "mikäs tuo tuollainen kirja on? Näyttää mahtavalta." Tai sitten piilotan pleikkarin ohjaimet ja ehdotan, että voisi käydä vaikka ulkona lukemassa jotain.

Neropatteihin en ole kirjaninjan taitojani tarvinnut vaan poika itse hakeutuu niiden luokse. Uusimman kirjan luin uteliaisuuttani itsekin. Siinä päähahmon Greg Heffleyn paras kaveri on lyöttäytynyt yhteen tytön kanssa (yäk) ja Greg joutuu luovimaan rankan nuorten maailman lävitse ihan yksinään.

Täytyy myöntää, että muutaman kerran naurahtelin Kinneyn jutuille. On tämä selkeästi nuorille suunnattu kirja, mutta sen huumori on melko universaalia ja tilanteet tunnistettavia sieltä omasta lapsuudestakin vielä.

Ymmärrän, että sarjakuvia rakastava poikani viihtyy kirjan parissa. Se on eräänlainen sarjakuvan ja kirjan hybridi. Kirja on tehty näyttämään nuoren pojan päiväkirjalta ja on täynnä piirustuksia.

Poika luki kirjan samantien pariin kertaan ja uppoutui siihen niin, ettei kuullut tai nähnyt mitään. Pientä hykerrystä vain kuului välillä. Kommenttia kun kyselin blogia varten pojaltani, niin sain vastaukseksi hyväksyntää tihkuvaa murinaa tämän kalapuikkojen takaa. Sanoisin, että 5/5 tähteä tämän kielellä siis.

Kirjaa tukee myös sarja niiden pohjalta tehtyjä elokuvia. Muistan näistä ainakin ensimmäisen katselleenikin ja näissä aikuisten ja lasten huumorintaju tuntuu kohtaavan vielä paremmin.




Hieman yllätyin siitä miten suosittuja nämä kirjat todella ovatkaan. Sarjaa on julkaistu vuodesta 2007 ja sitä on painettu 150 miljoonaa kappaletta. Tämä on kolminkertainen määrä vaikka Twilight-sarjaan verrattuna. Ensimmäinen kirja nousi suoraan New York Timesin myydyimpien joukkoon ja Times nosti Jeff Kinneyn maailman 100:n vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Näin juuri kuvan, jossa paavi saa oman latinankielisen painoksen Neropatista. Tämä ei taida olla ihan pikkujuttu.

Kun siis innostuin tutkimaan Kinneyn taustoja, niin löysin myös tietoja oikeusjutusta, jossa tämä haastoi kustantajan oikeuteen, joka oli tehnyt oman versionsa Neropatista. Diary of a Zombie Kid. Neropatti Zombeilla! Vain muutama painettua teosta on oikeusjutun jäljiltä liikenteessä ja sisäinen keräilijäni heräsi samantien. Tämä täytyy metsästää.

Etsi kuvasta Neropatti.

Neropatin päiväkirja, Kohtalo kolhii, 2015, Jeff Kinney, WSOY, arvostelukappale

4 kommenttia:

  1. Heh, minäkin hyödynsin juuri Neropattia keskimmäisen lukudiplomilaiskanläksyn edistämiseen ja blogissakin siitä tänään juuri kirjoitin... onneksi puoliksi sarjakuva kelpasi opettajalle. Nyt en tiedä, mitä sitten seuraavaksi "pakottaisi"... ideoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa juttusi. Aika samanlaisia reaktioita noista jätkistä tuntuu saavan. "Mätiiä.. Mnjoo, ihan ok.." Goosebumpsit tuntuvat olevan toinen mikä keskimmäistä jaksaa kiinnostaa. Nuorimman kanssa ollaan luettu Jules Verneä.

      Poista
    2. joo, aikalailla saa tulkita. Pitääkin kokeilla noita Goosebumpseja, ainakin esikoinen luki niitä pari vuotta sitten.

      Poista
  2. Poikani, joka lukee sekä Neropatteja että Goosebumpseja, tykkää myös Jo Nesbon Tohtori Proktori - kirjoista.

    VastaaPoista