30.12.2015

Lemmy




Lemmy on poissa. Tämä oli pysäyttävä uutinen, sillä kaikkea järkeä vastaan minäkin uskoin tämän rockin jumalan olevan perusolemukseltaan kuolematon. Lemmy on selvinnyt kuoleman kourista pidempään kuin moni olisi uskonut ja tehnyt sen tyylikkäästi. Miehen vauhti ei ehtinyt hiipua kertaakaan. Todellinen rockin dinosaurus.

Luin Lemmyn elämäkerran ja sain muutamaan otteeseen pysähtyä ihmettelemään tuota outoa ja vauhdikasta elämää. Kirja on kuvaus työväenluokkaisen englantilaisen räkänokan noususta rocktähdeksi, joka kykenee täyttämään stadioneita aina uudestaan ja uudestaan.

Ei periaatteessa kuulosta kovin mielenkiintoiselta kirjalta, mutta se erottava tekijä onkin Lemmyn oma persoona. Se ei aidosti tunnu ikinä muuttuvan siitä murrosikäisestä räkänokasta. Lemmy ei ikinä elänyt sitä rocktähden elämää, jossa asutaan hienossa kartanossa ja ympäröidään itsensä ferrareilla.

Lemmy ympäröi itsensä ihmisillä, videopeleillä, musiikilla ja huumeilla. Ja tietty Jack Danielsilla. Tämän tarinassa on jotain viehättävällä tavalla puhdasta. se on kuin jonkinlainen "Zen ja pirin vetämisen taito", jossa voi melkein uskoa Lemmyn löytäneen jonkin korkeamman elämisen asteen.

Totuus on kuitenkin, että kyseessä on ihan perinteinen juoppo, joka onnistui kuitenkin luomaan jotain täysin uutta. Lemmy on raskaan rockin isä, ensimmäinen, joka todella asetteli kaikki palaset kohdalleen ja raivasi tien Metallican kaltaisille menestyksille.

Motörhead on sairaan vanha bändi. Tai oli tähän päivään asti (vieläkin hankala uskoa). Sairaan vanha siinä mielessä, että se oli moderni bändi jo 70-luvulla kun punk ja metalli oli vasta lapsenkengissä.

Bändin vaikutus näkyy etenkin muusikkopiireissä ja Lemmy on eräänlainen "muusikoiden muusikko". Kummisetämäinen hahmo, jonka ympärille me tavalliset pulliaiset olemme rakentaneet oman pienen kultin. On hankala osallistua baarikeskusteluun, jossa joku pöydässä ei julistaisi, että "Lemmy on jumala!" ja kaikki nyökyttävät päätään hiljaisuudessa.



Lemmy näytti, että jumalatkin kuolevat ja tästä voimme olla kiitollisia. Se olikin vain yksi meistä, joka onnistui tekemään jotain kuolematonta. Suosittelen pitämään Lemmylle meluisan hetken ja kääntämään volyymin yhteentoista.


Lemmy, omaelämäkerta, 2003, Lemmy Kilmister, Janiss Garza, Like kustannus



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti