Jouluinen miniloma huipentui Pähkinänsärkijään

Pidin viikonloppuna jouluisen miniloman Helsingissä. Kävin erilaisilla joulumarkkinoilla, nautin harmaasta kaupungista ja kaiken kruunuksi kävin katsomassa Kansallisbaletin mahtavan esityksen Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas.

Aloitin päivän Korjaamon joulumarkkinoilla. Olin paikalla lähes heti ovien auettua joten pääsin rauhassa nautiskelemaan kupillisesta kahvia. Ihmisiä valui hiljalleen halliin, jossa myyjät olivat laittaneet jo tuotteitansa esille.

Tuntuu, että nämä myyjäiset kallistuivat hitusen enemmän designin puolelle kuin sellaisen kotona askarrellun tavaran puolelle. En tiedä heijastuiko tämä hinnoissa sillä itse lähdin tyhin käsin. Tunnelma oli kuitenkin rauhallinen ja lämmin. Mielelläni olisin jäänyt pitemmäksikin aikaa, mutta jouluinen miniloma oli vielä kesken.

Seuraava etappini oli Kansallismuseo, jonne joulupukki oli juuri saapunut Rovaniemeltä. Tämä oli avaamassa joulukuusimetsää museon pihalla ja paikalla oli laumoittain lapsiperheitä tapaamassa pukkia. Joulukuuset olivat hieno valopilkku harmaan päivän keskellä ja jokaisen koristeluun oli selkeästi nähty vaivaa.

Sisällä museossa olivat päivän toiset joulumarkkinat. Sinne olivat kokoontuneet parinkymmenen suomalaisen museon myymälät esittelemään tuotteitaan ja kaltaiselleni museofriikille tämä oli sitä oikeaa kulutusjuhlaa. Tyhjin käsin tosin täältäkin lähdettiin vaikka pari Maahengen kirjaa vaikuttivatkin mielenkiintoisilta.

Oopperataloon tulijoita tervehti suuri joulukuusi. Kyseessä oli päivänäytös ja talo oli täynnä lapsiperheitä odottamassa Tšaikovskin Pähkinänsärkijän alkua. Uskon tämän olevan monelle jo jouluinen perinne. Pähkinänsärkijä nykyisessä muodossaan on ollut Kansallisbaletin ohjelmistossa jo vuodesta 2002 ja sitäkin ennen sitä on nähty eri olomuodoissa.

Niinä vuosina kun Pähkinänsärkijää ei ole esitetty on koko perheen esityksinä nähty muun muassa Lumikuningatarta ja Prinsessa Ruususta. Tänä jouluna perinnettä voi muuten jatkaa myös kotisohvilla kun Lumikuningatar näytetään Yle Teemalla joulupäivänä. Itse ainakin kaukaa viisaana varasin telkkarin käyttööni vaikka mitä hienoja pelejä tulisi pikkujäbille joulupaketeista.

Pähkinänsärkijä sijoittui jouluiseen 1810-luvun Porvooseen. Oli mielenkiintoista nähdä miten lavalle avautui näkymä, joka samaan aikaan tuttu ja vieras oman kotikaupungin muodossa. Koko lavastus olikin todella vaikuttava ja huomaan jääväni aina ihmettelemään erilaisia teknisiä toteutuksia.

Kuva: Sakari Viika

Lavasta tuli mieleen suuri lelulaatikko, joka tilanteen mukaan vaihtaa koko ajan olomuotoaan. Esitykseen kuuluva unenomainen tunnelma oli nähtävissä lavalla. Kerran kun lavasteet vaihtuivat erityisen näyttävästi, niin vierestäni kuului pienen tytön ääni "Vau, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu".

Kuva: Sakari Viika

Väliajalle mentäessä useammankin lapsen ilmeet olivat haltioituneita. Baletti oli elämys minulle, mutta voin vain kuvitella miten upealta se näyttää lapsen silmin. Rottakuninkaan tullessa lavalle muutama lapsi oli silminnähden jännittynyt, mutta tämäkin onnistui voittamaan lapset puolelleen huikealla tanssilla.

Kuva: Sakari Viika

Klaaran roolin tanssi päivän esityksessä Tiina Myllymäki, joka teki vaikutuksen minuun jo Pienen merenneidon roolissa tänä vuonna. Myös Prinssin roolin tanssinut Sergei Popov ja etenkin Rottakuninkaan roolin tanssinut Jouka Valkama kiinnittivät tässä esityksessä huomioni. Rottakuninkaan villi olemus jäi vahvasti mieleen elämään esityksen jälkeen ja tämän puku ja maski olivat erityisen onnistuneet.

Myös Joulupukin kanssa saapuva Vuohipukki oli hieno. Oli ihailtava tanssijaa, joka varpaillaan ja sormillaan kävellen saavutti oikeasti "vuohimaisen" illuusion aikaan. Tämä tanssi tavalla, joka veisi minut sairaalaan noin muutaman sekuntin jälkeen.

Tarinaa oli helppo seurata ja E.T.A. Hoffmannin klassinen satu avautui minulle nyt ensimmäistä kertaa baletin muodossa. Wayne Eaglingin ja Toer van Schaykin koreografia pääsi oikeuksiinsa Kansallisbaletin käsissä ja Tšaikovskin musiikki... no se on jumankauta Tšaikovski!
 

Kuva: Sakari Viika

Tarina ja musiikki pilkkoutuvat baletissa useisiin pieniin osiin. Tämä varmasti osaltaan tekee esityksestä lapsille sopivan sillä keskittymistä ei tarvitse pitää ikinä kauaa yllä yhden kohtauksen aikana. Lyhyet teemat, kuten eri maissa tapahtuvat kohtaukset, tekevät baletista hyvällä tavalla episodimaisen.
 

Kuva: Sakari Viika

Esityksen jälkeen järjestettiin taiteilijatreffit, joissa lapsilla oli mahdollisuus kysellä tanssijoilta mieltä painavia kysymyksiä. Tanssijat saivat pohtia miltä tuntuu esiintyä SADOILLE ihmisille ja jännittääkö näitä ikinä. Tiina Myllymäki sanoikin juuri ennen esitystä lähettäneensä äidillensä viestin, jossa oli sanonut, että "jännittää!".

Tanssijoita haastatteli Heidi Almi

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on mahdollista käydä vielä katsomassa ennen joulua, mutta lippujen kanssa voi tulla jo vähän kiire. Esitys oli täydellinen päätös "joululomalle" ja jo sen musiikki kuuluu jouluuni kuin riisipuuro.

Koreografia Wayne Eagling, Toer van Schayk
Musiikki Pjotr Tšaikovski
Musiikinjohto Mikhail Agrest
Lavastus Toer van Schayk
Puvut Toer van Schayk
Valaistus Steen Bjarke

Näin esityksen medialipulla