Piaf

Edith Piafin syntymästä on kulunut tänään 100 vuotta. Piafin laulu on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen moniin ihmisiin ja tämän tarina on kaikessa traagisuudessaan äärimmäisen mielenkiintoinen. Simone Berteaut on Piafin puoli-sisko, joka kirjasi tätä tarinaa ylös kansien väliin.

Berteautin kirja ei ole ehkä kovin taidokkaasti kirjoitettu, mutta kyse onkin enemmän päiväkirjamaisesta selonteosta Piafin elämästä. Ja millainen elämä se olikaan. Siitä voi olla samaan aikaan kateellinen ja toivoa, ettei samanlaista kohtaloa satu omalle kohdalle.

Piaf eli koko elämänsä boheemia elämää, johon kuuluivat epämääräiset suhteet, alkoholi ja huumeet. Tämä "Pariisin varpunen" nousi kaduilla laulavasta tytöstä kapakkalaulajaksi ja aina maailman hienoimmille lavoille asti. Lapsuudessa tämä kasvoi bordellissa ja kävi esiintymässä sirkustaiteilija isänsä kanssa. Neljä vuotta lapsuudestaan tämä eli sokeana.

Piaf eli rock n' roll-elämää ennen kuin sellaista käsitettä oli edes olemassa. Moni nykyajan rockstara voi olla kateellinen siitä imagosta, joak Piafille rakentui aivan luonnostaan. Pari rikottua hotellihuonetta ei ole mitään siihen pyörremyrskyyn verratuna, joka oli Piaf.

Ranskan vastarintaliikkeelle Piafilla oli myös merkitystä. Tämä kiersi esiintymässä vankileireillä ja pyysi usein lupaa ottaa kuvia ranskalaisten vankien kanssa. Lupa usein heltyikin laulajatähdelle ja näitten kuvien avulla väärennettiin useita papereita vangeille, jotka saatiin siten vapautettua saksalaisten kynsistä.

Ihan kaikkea kirjassa mainittua en välttämättä edes usko ja Piafin loppuelämästä Berteaut ei ilmeisesti ollut edes kovin tiiviissä kosketuksissa siskoonsa. Mielenkiintoisen kuvan tämä kuitenkin maalaa ja varmasti kirja tarjoaa paljon sellaista mitä etäämpää katsovat kirjailijat eivät pysty tarjoamaan.

Jyväskylän kaupunginteatteri esitti sattumoisin musikaalin Piaf, samaan aikaan kun olin juuri kirjan loppumetreillä silloin viitisen vuotta sitten. Oli mahtava päästä eläytymään niin voimakkaasti tämän laulajan elämään. Toivottavasti pääsen näkemään vielä tämän Pam Gemsin tekstiin perustuvan produktion joku päivä uudestaan. Mahtava teatterikokemus.

Piafin ääni on samaan aikaan hienostunut ja kapakkalaulajan ääni. Se kuljettaa historialliseen Pariisiin, joka muuttuu yhdeksi Piafin persoonan kanssa. Olisi kuitenkin mahdotonta kuvailla mikä vaikutus tällä suurella äänellä on. Joten kuunnelkaamme 100-vuotisen Piafin kunniaksi: