lauantai 15. syyskuuta 2018

Viimeinen laiva - Kotkan kaupunginteatteri



Viimeinen laiva on Stingin säveltämä musikaali, joka pohjaa tämän omiin lapsuudenkokemuksiin. Se sai kantaesityksensä vuonna 2014 Chicagossa ja Euroopan kantaesityksensä Turussa vuonna 2017. Kotkan kaupunginteatteri on tottunut ottamaan vastaan isoja haasteita ja minulle oli ilo nähdä Viimeinen laiva ensimmäistä kertaa siellä.

Musikaali kertoo pienestä Wallsendin kaupungista, jonka elämä on aina pyörinyt paikallisen telakan ympärillä. Nuori Gideon Fletcher ei halua jakaa kaupungin miesten tulevaisuutta, etenkään isänsä, ja lähtee merille jättäen rakastettunsa odottamaan tätä.

Kuluu 14 vuotta ja Gideon palaa viimein isänsä hautajaisiin. Kaikki on muuttunut. Telakkaa ollaan ajamassa alas ja nuoruuden rakkaus on muuttunut joksikin muuksi. Näin alkaa dramaattinen ihmissuhteiden myrsky, joka ehkä kannattelee musikaalia itsessään, mutta minuun iski erityisesti se sosialistinen taistelu telakasta työläisten vahvalla palolla.

Kotkan kaupunginteatteri on käynyt minulle tutuksi ja on aina kiehtovaa nähdä miten ne samat tutut näyttelijät venyvät aina erilaisiin rooleihin. Viimeinen laiva jälleen todisti, että valmiutta monipuolisuuteen löytyy. Jos jollakulla lauluäänessä olisikin ollut parantamisen varaa, niin sekin kompensoitiin ilmeikkäällä karismalla.

Tämä ei ollut musikaali, jossa pyrittäisiin tehdä pienellä ison näköistä, vaan nyt tehtiin isosti isoa. Lavasteet ja tehosteet loivat näyttämölle telakan ja lähibaarin todentuntuisesti ja näyttelijöiden tehtäväksi jäi vain herättää se kaikki eloon. Vauhdikas livebändi kruunasi kokonaisuuden.


Gideonia näytellyt Miikka Tuominen onnistui tuomaan rooliin herkkyyttä ja tietynlaista turhautunutta intohimoa, joka sopi tunnelmaan loistavasti. Tämän rakkauden kohdetta Meg Dawsonia näytellyt Anne-Mari Alaspää taas oli todellinen musikaalistara näytelmässä. Se, joka sai laulullaan ihon kihelmöimään.

Pappia näytellyt Antti Leskinen teki tärkeän roolin ihmisiä yhdistävänä hahmona ja nuorta Megiä ja Gideonia näytelleet Eeva Hautala ja Roni Mäkinen olivat hellyttävä pari näytelmän alussa. Arthur Millburnia näytellyt Juho Markkanen teki jotkin parhaimmista laulusuorituksista näytelmässä vauhdikkaan Jarkko Sarjasen ohella ja Mikkomarkus Ahtiaista nyt oli vain taas ilo katsella, koska tämä yksinkertaisesti on lavalla aina ihan hulvaton.

Musikaalin teemat pyörivät niin paljon uskonnollisuuden ympärillä, että tätä ateistia vähän hirvitti välillä, mutta loppujen lopuksi kyse oli kuitenkin hyvin inhimillisistä asioista. Katumuksesta, rakkaudesta ja etenkin oman paikkansa löytämisestä maailmassa.

Miehet ja naiset olivat jaoteltu omiin ryhmiinsä tiukasti. Stereotypiset roolit ehkä pistävät silmään jo ajankuvan vuoksi. Miehet olivat alistettu kaljaa kittaaviksi duunareiksi ja naisten elämä pyöri lähinnä miesten ympärillä.

Telakan valtaaminen iski tosiaan minuun kovasti ja henkilökohtainen sankarini tarinassa olikin telakan luottamusmies Billy Thompson (Jyri Ojansivu), joka oli ehkä vähän höppänä, mutta henkeen ja vereen aatteen ihminen. Tämä oli se sielujen taistelu, joka sai minulle nousemaan kylmät väreet katsomossa.

Viimeinen laiva Kotkan kaupunginteatterissa sai ensi-iltansa 8.9. 2018 ja suosittelen sen kokemista. "Suuren maailman musikaalia", missä tarinaa voi lähestyä monelta eri kantilta. Minulle se oli työläisen nousu sortoa vastaan, mutta jollekulle muulle se voi olla ihan muuta. Lisätietoja musikaalista löytyy teatterin sivuilta täällä.


Gideon Fletcher – Miikka Tuominen
Meg Dawson –  Anne-Mari Alaspää (vier.)
Tom Dawson – Roni Mäkinen (vier.)
Gideon  Fletcher nuorena – Roni Mäkinen
Jackie White – Jarkko Sarjanen
Isä James O’Brien, pappi – Antti Leskinen
Peggy White –  Miia Maaranen
Joe Fletcher, Gideonin isä – Kari Kukkonen
Meg Dawson nuorena – Eeva Hautala
Beatrice Dees – Lise Holmberg
Arthur Millburn – Juho Markkanen
Freddy Newlands – Mikkomarkus Ahtiainen
Billy Thompson – Jyri Ojansivu
Davy Harrison – Kari Kukkonen
Adrian Sanders – Mikkomarkus Ahtiainen
Tim – Marko Vanhala
Jessie Flynn – Mirka Mylläri
Sally Barnard – Eeva Hautala
Pam Michaels – Ella Mustajärvi
Sunny – Riikka Pelo
Ylikonstaapeli – Ella Mustajärvi
Kapteeni – Jyri Ojansivu
Vartijat – Juha Kuusimäki ja Petri Salonen
Työmiehet – Ismo Forss, Juha Kuusimäki, Pia Mäkelä ja Petri Salonen
Hitsarit – Harri Heininen, Jari Lääti ja Wiljami Salminen
Orkesteri                                     
Ari Ismälä, Vesa Kuitunen, Kimi Paunonen, Jari Lääti, Wiljami Salminen, Jonas Mäki ja Harri Heininen
Suomennos
Mikko Koivusalo
Ohjaus
Hanna Kirjavainen
Musiikin orkestrointi
harjoituspianisti ja
kapellimestari
Ari Ismälä
Koreografia
Metsälintu Pahkinen
Lavastus
Iita Torvinen
Pukusuunnittelu
Anne Hannula
Valosuunnittelu ja projisoinnit
Mikko Laaksonen ja Paula Penttilä
Äänisuunnittelu
Kaj Gynther
Lauluvalmentaja 
Juho Eerola
Koreografin assistentti
Jemina Pehkonen
Seuraajavalot
Katja Helminen, Samuli Holm ja Satu Kaitajärvi
Kampaaja-maskeeraaja
Maarit Parkko-Orimus
apuna Katja Helminen
Tarpeisto
Pia Mäkelä
Näyttämömestari
Ari Malmi
Järjestäjä-kuiskaaja
Petri Salonen / Lotta Herranen
Pukija
Paula Takkinen
Näyttämömiehet
Ismo Forss, Juha Kuusimäki, Pia Mäkelä ja Petri Salonen
Kuvat: Juha Lahtinen
Esitys nähty medialipulla

Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.