tiistai 25. syyskuuta 2018

Musta Saara - Kansallisteatteri



Musta Saara on Pirkko Saision musiikkinäytelmä Kansallisteatterissa, joka toimii eräänlaisena päätepisteenä trilogialle, jonka muita osia löyhästi edustavat HOMO! ja SLAVA! Kunnia. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että aiemmat "osat" olisi näkemättä vaan nämä näytelmät ovat lähes ajankohtaisia, itsenäisiä teoksia.
Kansallisteatteri ei pelkää ottaa näytelmissään riskejä ja on, pitkät perinteet omaavana teatterina, kuitenkin yksi moderneimmista. Mustan Saarankin kohdalla tietyt rajat venyvät ja paukkuvat ja Saision omintakeinen tyyli on päästetty uskaliaasti valloilleen.


Itseltäni jäi HOMO! kokonaan näkemättä, mutta SLAVA! Kunnia teki vaikutuksen ja kirjoitinkin siitä täällä (kannattaa katsoa se flash mob -video. Edelleen tekee vaikutuksen). Nyt ei mielestäni noustu aivan samanlaisiin tarkoituksenmukaisiin teatraalisuuksiin, mutta Musta Saara on kuitenkin selkeästi samaa pröystäilevää perhettä edeltäjiensä kanssa.

Tämän huomaa myös tarinasta, jossa ei tunnu välillä olevan paljoakaan mistä katsoja ottaisi kiinni.

"Unioni on luvannut rahat uusien, modernien asuntojen rakentamiseksi Transilvaniaan Romanian romaneille. Asuntoalueen alta on purettu suursikala, sitten rahat ovat kadonneet.  Romanit jatkavat matkaansa Ranskaan, Camarguen suistoon omaa suojeluspyhimystään tapaamaan, mutta matka takkuilee, kun vastaan tulevat husaarit, jotka puolustavat maataan ottomaaneja ja janitsaareja vastaan.

Samaan aikaan toisaalla Pariisissa Kansallispuolueen johdosta kamppailevat Teräväkynät, isä ja tytär. Tytär voittaa ensimmäisen erän. Presidentinvaalikamppailussa kaikki keinot ovat sallittuja, kuten käynti Valakian entisen ruhtinaan Vlad Seivästäjän eli kreivi Draculan linnassa.  Draculalla on peili, josta voi nähdä kuvansa, sisäisen myyttisen maailmansa ja tulevaisuutensa.

Romanien suojeluspyhimys näyttäytyy romaneille, ja samaan aikaan pakolaisvene haaksirikkoutuu Välimeren luoteiskolkkaan, Camarguen suolle. Camargueen ratsastaa myös tytär Teräväkynä Jeanne d´Arciksi pukeutuneena, ja viimeiseen välienselvittelyyn saapuvat myös Odinin Valkyriat."

Toisaalta tämä on niitä näytelmiä, joissa pienet hetket ja pintaa syvemmät sanomat nousevat tärkeämpään asemaan kuin selkeät tarinalinjat. Musta Saara on kokoelma tunteita ja ajatuksia, joista katsojan on lopulta itse tehtävä päätelmänsä.

Oma kokemukseni oli ennenkaikkea karnevalistinen. Se kaikki visuaalisuus, Kati Lukan lavastus ja Jussi Tuurnan upea musiikki muodostivat kokonaisuuden johon oli helppo uppoutua kokonaan. Lavalla tapahtui niin paljon! Juha Muje oli vain todella itsensä ja Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen ja Tiina Weckström vetivät tarinaa eteenpäin mielipuolisena kolmen naisen sirkustirehtöörinä.


Kaiken tämän loiston ja sekamelskan keskellä oli kulkue köyhiä romaneita, välimerelle kuolleita pakolaisia ja teräviä sivalluksia, jotka kohdistuivat äärioikeiston nousuun nykyaikana. Tuntui, että tämä näytelmä oli samaan aikaan pakoa todellisuudesta että sen kohtaamista silmästä silmään. Tästä ehkä Saisio ja ohjaaja Laura Jäntti ansaitsevatkin isoimman kiitoksen. Taiteen ja totuuden tuomisesta niin saumattomasti yhteen.


Lisätietoa näytelmästä löydät esimerkiksi Kansallisteatterin sivuilta täällä. Jos pieni kokeellisuus ei pelota, mutta haluat kuitenkin isoa ja viihdyttävää teatteria, niin tämä on sinulle. Nautin itse joka hetkestä ja näytelmä antoi paljon niitä elementtejä, joita teatterissa toivon aina näkeväni.


RooleissaKristiina Halttu, Linda Hämäläinen, Katariina Kaitue, Panu Kangas, Jani Karvinen, Mikko Kauppila, Petri Knuuttila, Janne Marja-aho, Juha Muje, Ville Mäkinen, Harri Nousiainen, Annika Poijärvi, Erkki Saarela, Sinikka Sokka, Taru Still, Ulla Tapaninen, Timo Tuominen ja Tiina WeckströmMuusikotJussi Tuurna (musiikin johto), Tommi Asplund, Esko Grundström, Topi Korhonen, Ville Leppilahti ja Sara PuljulaOhjausLaura JänttiMusiikkiJussi TuurnaLavastusKati LukkaPukusuunnitteluTarja SimoneValosuunnitteluMorten ReinanÄänisuunnitteluJussi MatikainenSaliäänisuunnitteluSakari KiiskiKoreografiaJanne Marja-ahoNaamioinnin suunnitteluJari KettunenOhjaajan assistenttiHelena VierikkoNähty kutsuvieraana
Kuvat: Tuomo Manninen 


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:





1 kommentti:

  1. Pitää paikkansa, mitä kirjoitat, eli Mustasta Saarasta pitää katsojan tehdä omat päätelmänsä. Minäkin kirjoitin blogiimme Mustasta Saarasta ja oli pakko miettiä, mitä Saisio oikeastaan halusi sanoa. Minä nostin keskiöön Pitkän Laihan Sian, opportunistin joka on valmis myymään pakolaiset parhaiten tarjoavalle. ”Minä olen te”, sika huusi meille katsojille. Ajattelin, että tätä Saisio halusi meille peilissä näyttää, omaa kuvaamme, tai ainakin varoittaa miten lähellä on että muutumme sioiksi.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.