Erik Johansson, Monika Macdonald ja The Walther Collection Tukholman Fotografiskalla

Lähdin taas visiitille yhteen lempipaikoistani. Tukholman Fotografiska jaksaa innostaa tuoreilla ja laadukkailla näyttelyillä (ja kirjakaupalla ja ravintolalla ja oluella ja...). Tällä kertaa oli luvassa taitavaa kuvamanipulaatiota, kauniin realistista kuvakerrontaa ja otteita eräästä maailman laajimmista valokuvakokoelmista.



Time and Again: Photography from The Walther Collection on mahtava näyttely, koska siinä saa kerralla laajan pläjäyksen valokuvauksen maailmaan. Näyttely on vallannut lähes koko Fotografiskan alakerran ja jokainen huone on täysin erilainen.

Yksi huone koostui japanilaisessa homoseksuaalisten miehin suosimassa puistossa otetuista kuvista, jotka todella olivat kurkistus salattuun maailmaan. Yhdessä huoneessa taas oli mahtavia kuvia kaupunkimaisemista, jotka kattoivat sarjoina kokonaisia katuja.

 Occupy Wall Streetissä otetut kuvat vaikuttivat. Ne toivat esiin miten ihan tavalliset ihmiset jalkaantuivat kadulle ja saivat äänensä kuuluviin. Näkyipä kuvissa Ai Weiweikin, jonka Helsingin taidemuseon näyttelystä kirjoitin täällä.

Monica Macdonald, In Absence oli todellisuutta hienosti kuvaava näyttely. Ihmisen iho, sen epätäydellisyydet ja arjen pienet käsinkosketeltavat palaset tulivat esiin valokuvissa. Näyttelyn seinällä oli lainaus Huxleylta:

“But I don’t want comfort. I want God, I want poetry, I want real danger, I want freedom, I want goodness. I want sin.” Aldous Huxley, Brave New World.

Tämä kuvasi sitä mitä Macdonald tulkitsi. Kuvattavat ihmiset olivat esillä selkeästi omana itsenään. Mitään ei peitelty tai selitelty.

Kuvia jäi helposti tuijottamaan pitkäksi aikaa kun ihmetteli, että mikä niissä oikein kiehtoo. Pidän siitä miten kuvan voima ei ole aina itsestäänselvästi esillä vaan sen tuntee ennen kuin pystyy tiedostamaan järjellä.

Erik Johansson, Imagine: Created Reality oli näyttelyistä hauskin. Hieman jouduin pohtimaan miten näin rankasti muokattu kuva sopii tulkittavaksi valokuvataiteena, mutta oli sille käsityön taidokkuudelle vain pakko antaa tunnustusta.

Johanssonin työt olivat tuttuja internetsin maailmasta, jossa ne ovat levinneet Pinterestin, Facebookin ja muiden palveluiden kautta. Tämä luo omaa mielikuvitusmaailmaansa, jossa todella ovelasti murretaan realistista maailmaa ja muutetaan se sadun maailmaksi.

Kirjoitin Fotografiskasta myös tammikuussa tehdyn budjettimatkailun yhteydessä. Silloin tein kulttuurimatkan alle satasella. Kun on taas seuraavien näyttelyiden aika, niin varmasti taas hyppään laivaan ja suuntaan museolle. Voisin helposti viettää siellä vaikka koko päivän.