torstai 20. syyskuuta 2018

Täti ja minä - Riihimäen teatteri



Täti ja minä Riihimäen teatterissa asettaa rimaa korkealle suomalaisessa teatterissa ylipäätään. En ollut nähnyt tätä suomessa vuodesta 2006 asti esitettyä näytelmää vielä kertaakaan, mutta silti väitän Riihimäen produktiossa olleen jotain ainutlaatuista.

Morris Panychin kirjoittama näytelmä kertoo koskettavan tarinan kahden ihmisen kohtaamisesta joka venyy pidemmäksi kuin olin tarkoitus. Pankkivirkailija Kemp on saanut kirjeen kuolevalta tädiltään ja saapuu tämän luokse pikaisesti hoitamaan viimeisiä järjestelyjä. Täti tuntuu kuitenkin pysyvän elämässä kiinni päivä päivän jälkeen ja Kemp alkaa jo turhautua tällaisesta käytöksestä. Tämä tuntuu rakastavan järjestystä enemmän kuin ihmisiä.


Tarinasta on vaikea kertoa enempää spoilaamatta, joten sanon sen vain olevan monitahoinen ja paikoin salakavalan oivaltava. Hahmot ovat selkeästi jo kirjoitettu todella herkullisiksi, mutta Riihimäen teatterin lavalla nämä todella tuntuvat uivan näyttelijöiden lihan alle.

Katja Peacock tätinä ja Eero Ojala Kempinä ovat näytelmän sielu. Peacock näyttelee koko kasvoillaan niin, että sanat olisivat aivan turhia. Tämä on hyvä sillä, Peacock ei näytelmän aikana pahemmin puhukaan. Ojala taas valtaa lavaa puheellaan ja koko kehollaan tehokkaasti kuin kani kokaniinissa. Tämän voisi kuvitella suorittavan monologinäytelmää hiljaisen Peacockin rinnalla, mutta tädin olemus onkin aivan yhtä vahvasti läsnä lavalla. On todella mielenkiintoista nähdä miten kaksi näin erilaista tapaa kommunikoida tukee toisiaan saumattomasti.

Molemmat hahmot saavat yleisöltä paljon myötätuntoa. Vaikka Kemp käyttäytyy välillä jopa hirviömäisesti, niin ihmisyys tämän hahmon takaa nousee jatkuvasti ja vaatii osakseen sympatiaa. Yleisö tuntuu jopa istuvan penkkiensä reunalla katsellen sitä jännitysnäytelmää, että saako Kemp tädiltään sitä sympatiaa, jota yleisö haluaisi jo rynnätä lavalle antamaan.


Näyttelijöiden lisäksi illan tunnelman loi lavastus, jossa tädin upea huoneisto oli tuotu aivan lavan etutilaan niin, että katsojat olivat suoraan tapahtumien sisällä. Kaltevat ruutuikkunat olivat kaunis raja-aita asunnon ja koko muun maailman välillä. Siihen heijastui välillä sadetta ja välillä saattoi lennellä lehtiä sisälle huoneistoon saakka. Ikkunoiden kautta saattoi seurata maailmaa. Siellä lapset pelasivat palloa, sama nainen istui aina paikoillaan vastapäisessä asunnossa ja vanha mies ontui lätäköiden keskellä. Huoneisto tosiaan oli jossain. Se oli todellinen.

Kaikki lavan pienet yksityiskohdat vanhoine arkkuineen ja levysoittimineen, kertoivat omia tarinoitansa. Peacock ja Ojala pystyivät ottamaan tämän tilan haltuunsa omanaan ja oli kuin nämä tosiaan olisivat olleet kotonaan. "Teatterin taika" on niin kliseinen sanonta, mutta tämä näytelmä oli tehty siitä. Katsaus parin ihmisen elämään, joiden elämät olivat juurikin vain ihmiselämän suuruisia, mutta siksikin niin arvokkaita. Jokainen ontuu joskus, mutta se ei välttämättä hidasta. Ymmärrät kun katsot tämän esityksen.


Esitys oli iloisen lämminhenkinen ja kaivoi vahvasti muistoistani tunnelmia eräästä parhaista teatteriesityksitä, joita olen ikinä nähnyt - myöskin Riihimäen teatterissa nähdystä Kultalammesta. Hehkutin Kultalampea jo aikoinaan täällä ja jotenkin uskalsin toivoa näkeväni nyt jotain saman tyylistä. Ihan näin lähelle en kuitenkaan uskonut pääseväni noita, nyt jo nostalgisia, muistoja ja uskon tämän esityksen jäävän elämään mieleeni samalla tavalla.

Lisätietoja esityksestä löydät Riksun teatterin sivuilta täällä. Tämä on niitä esityksiä, joiden takia kannattaa tulla jo vähän pidempääkin ja samalla ehkä muistutus Riihimäen kaupungille, että teatteri on tärkeää. Sen voitto ei aina ehkä ole mitattavissa rahassa, mutta voittoa se silti tuottaa.




Tarina: Morris Panych
Ohjaaja: Taru Kivinen
Rooleissa: Katja Peacock ja Eero Ojanen
Kuvat: Aki Loponen, Pictuner Oy
Esitys nähty kutsuvieraana


Kuulin myös erään teatterikärpäsen surisevan näytelmästä täällä.


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:






1 kommentti:

  1. Onpa kiva, kun pienellä paikkakunnalla on noin tasokas teatteri. Varmasti kiinnostava esitys. - Mukavaa syksyistä viikonloppua!

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.