maanantai 18. joulukuuta 2017

The Last Jedi - ensitunnelmat (spoilereita)



Star Wars: The Last Jedi on viimein osaltani nähty ja nyt on pakko vuodattaa muutama sana kokemastani. En ole kirjoittamassa elokuva-arvostelua, kritiikkiä, esittelyä leffasta tai edes kovin koherenttia tekstiä. Ihan vain innostuneen fanin ensireaktioita näkemästään. Spoilereita edessä, joten jos leffa on näkemättä, niin ehkä ei kannata lukea lisää.

A long time ago in a galaxy far, far away... Ja sitten se Star Wars räjähtää siihen ruutuun ja aikuiset ihmiset pyyhkivät salaa kyyneleitään leffasalissa. Olin jännittyneemmässä tilassa koko leffan ajan kuin missään teatteriesityksessä koko vuoden aikana. Nämä hahmot ja koko warssin maailma ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että Carrie Fisherin kuolema oli luonnollisesti mielessä elokuvan ajan. Jos Rogue One ei herättänyt tunteita, niin viimeistän tämä sitten. Nyt meidän prinsessa on tosiaan poissa.

©2017 Lucasfilm Ltd. All Rights Reserved.

Rakastin mitä Rian Johnson oli tehnyt Star Warsille. The Force Awakens toi uudet hahmot osaksi perhettä ja toimi peilikuvana A New Hopelle. The Last Jedi taas oli monella tapaa peilikuva The Empire Strikes Backille ja hahmoilla oli enemmän tilaa olla aktiivisia toimijoita. Elokuva kunnioitti entisten osien perinteitä, mutta Johnson toi peliin jotain uuttakin.

Rogue One toi jo Warssiin realistista sodan kuvausta, mutta The Last Jedi toi siihen laajempia sodan realiteetteja. Oli upeaa nähdä miten Star Warsin ikuinen hyvän ja pahan taistelu vietiin enemmän harmaalle alueelle. Niin Voiman pimeän puolen ja valon puolen välillä kuin imperiumin ja tasavallan välilläkin. Hahmot joutuivat käsittelemään aiheita kuten asekauppa ja luokkaerot hyvinkin konkreettisilla tavoilla. Ehkäpä siinä Chewien ja Porgien nuotiokohtauksessa pohdittiin hieman veganismiakin.

Kyseessä oli edelleen avaruuslänkkäri, mutta sadun maailma on muuttunut yhä enemmän realistisemmaksi. Lähes vertauskuvalliseksi paikoin modernin maailman tapahtumien suhteen. Elokuva oli toisaalta myös hauska. Ehkä paikoin liiankin. Alun kohtaus tuntui kokonaiselta sketsiltä ja huumori oli hyvin näkyvää kautta tarinan.

©2017 Lucasfilm Ltd. All Rights Reserved.

Fanipojan aivot saivat melkoista ilotulitusta koko leffan läpi. Jotkin kohdat saivat ihon kananlihalle ja jotkin särähtivät tajuntaan. Valonnopeudella läpi avaruusaluksen? Jep. Osui ja upposi, mutta jos tämä on niin tehokas tapa ottaa jättimäiset alukset pois pelistä, niin miksi tätä keinoa ei olla käytetty kaikissa avaruustaisteluissa?

Ajatus siitä, että kuka tahansa voi olla alku vallankumoukselle? Mahtavaa! Reyn vanhempien alkuperä (tai vielä mahdollinen sellainen) toimi tälle upeana symbolina ja tietysti se jo ikonisen kaltainen loppukuva.

Leian avaruuskävelyn taustalle olisi sopinut jokin hyvin psykedeelinen Pink Floydin biisi. Hämmentävää.

Kutsuiko Luke valomiekkaa oikeasti lasermiekaksi?

Leluja, patsaita, kirjoja. Toivottavasti onnistun pitämään sisäisen keräilijäni aisoissa.

Kuka perkele oli Snoke?

Menen tämän katsomaan vielä ainakin kerran uudestaan. En päässyt ensi-iltaan, koska halusimme pikkujätkien kanssa nähdä tämän yhdessä ensimmäistä kertaa ja pitkän harkinnan päätteeksi totesimme, että Star Wars ei tällä kertaa ole sovelias syy jäädä koulusta pois päiväksi (hiton aamuensi-illat).

1 kommentti:

  1. Filmi oli parempi kuin luulin.

    Tapa millä prinsessa Leiaa ja Carrie Fisheriä muistettiin lopussa oli liikuttava.

    Itseäkin jäi Snoken kohtalo mietityttämään, ja Reyn vanhempien tarinaa en uskonut.

    Nämä mukavat "sopulit" olivat kyllä veikeitä, eli huumoria oli minusta sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.