sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Niki de Saint Phalle Taidehallissa




Helsingin taidehallissa on tarjolla näyttely, jossa yhdistyy monta eri elementtiä. Niin Leikkisyys, elämän raadollisuus kuin kauneuskin leikkaavat läpi Saint Phallen töiden mielenkiintoisella tavalla. Taidehalliin astuessa pääse nyt todella toiseen maailmaan.
Niki de Saint Phalle (1930 - 2002) oli ranskalainen taiteilija, joka jo nuorena muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin ja teini-ikäisenä  saavutti jonkin verran tunnettavuutta mallina. Tämä inhosi perheensä konservatiisia arvoja ja lähti kotoa nuorena, meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa vuonna 1951. Tiiviistä perheyhteisöstä lähteminen vain perustaakseen toisen, loi tälle kuitenkin vahvan sisäisen ristriidan.


Tämä ristiriita on ruokkinut Saint Phallen taidetta. Värikkäiden töiden taakse kätkeytyy paljon surua ja ahdistusta. Myös viha on läsnä tämän teoksissa. Etenkin isää kohtaan, joka raiskasi tyttärensä tämän ollessa vain 11-vuotias.


Voi olla, että Saint Phallen tarina sai minut arvostamaan tämä taidetta enemmän. Taiteilijan taustalla ei tarvitse olla traagista tarinaa, mutta on ihailtavaa miten joku kääntää negatiivisen joksikin niin värikkääksi ja upeaksi kuin Saint Phalle tekee.


Työt huokuivat elävää voimaa, josta tuli vahvasti mieleen myös Saint Phallen ihaileman Antoni Gaudín työt. Näyttely koostuu piirroksista, maalauksista, kollaaseista, veistoksista ja videosta. Taidehallin saleissa oli satumainen tunnelma, joka vei lapsuuteen.


Pienet ja suuret veistokset olivat kuin kesken jääneitä lasten leikkejä. Niitä saattoi kuvitella eloon heränneiksi satukirjojen kuvituksiksi.


Keräilen nörttileluja, joten jotkin pienemmistä veistoksista viehättivät minua, koska ne olisivat voineet yhtä hyvin löytyä jonkin scifi-kaupan hyllyltä.


Kollaasimaisten teosten äärelle jäi helposti tutkailemaan niitä pitkäksi aikaa. Pidän pienistä yksityiskohdista taiteessa. Se tunnelma ja teoksen arvo toki syntyy kokonaisuudesta, mutta se leikkisä puoli, joka sai lapsena ihastumaan taidemuseoihin, löytyy juuri niistä pienistä ja piilotetuista jutuista, joita bongailla Saint Phallen tyylisistä töistä.


Suuret veistokset olivat täynnä tunnetta. Tanssivat naiset suuressa salissa olivat yksistään reissun arvoinen Taidehalliin. Kun teosta kiertää ympäri on naisissa jotain outoa elävyyttä ja voimaa.


Niki de Saint Phalle on kiinnostava ihminen ja suosittelen jäämään hetkeksi istumaan tästä kertovan videon äärelle. Minulle näyttelyssä sekoittuivat taiteilijan oma persoona ja tämän töiden voima. Näiden välillä oli olemassa ristiriita, mutta hyvin inhimillinen ja tunnistettava sellainen.


Näyttely on nähtävissä Helsingin Taidehallissa 20.11.2016 asti ja on yksi tämän hetken NIISTÄ taidetapauksista, joita kannattaa Suomessa kokea. Lisätietoja näyttelystä löytyy näyttelyn sivuilta täältä. Tännekin pääsee sisään museokortilla, jota kannattaa taas tutkailla täältä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.