lauantai 6. helmikuuta 2016

Suorana Helsingistä! Saturday Night Live!


Kuva: mtv.fi


Saturday Night Live on minulle henkilökohtaisesti tärkeä sarja. Sen koko historia ja tekemiseen liittyvät tarinat kiinnostavat minua ja niin iso osa lempikoomikoistani on lähtöisin SNL:stä. Kirjoitin sarja 40-vuotisesta taipaleesta tänne.

Suomalaista versiota odotin pelolla ja jännityksellä. Sen ensi-ilta loppui hetki sitten ja kokosin heti ensimmäisiä ajatuksiani tekstiksi. Mikä oli hyvää, mikä huonoa? Miten suomalainen versio oli erilainen ja mitä meidän tulisi odottaa jatkon suhteen?

Saturday Night Live Suomi kantaa melkoisen pientä näyttelijäryhmää. Kun jenkkikastiin kuuluu useita vakijäseniä ja muutamia "featured" -tyylisiä jäseniä, niin suomalaiseen kastiin kuuluu vain neljä. Pamela Tola, Kalle Lamberg, Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi. Viidenneksi jäseneksi alkuteksteihin oli kuitenkin päässyt Andre Wickström joka hoitaa Weekend Updaten version "Uutisviikko".

Kun alkuperäisessä sarjassa näyttelijät ovat yleensä melko tuntemattomia (aluksi), niin suomisnällään on tuotu Lambergia lukuunottamatta ne suomalaisen komedian vakiokasvot. Tämä vähän vie sarjan tuoreudelta, mutta ei yksikään valinta aivan huono ollut. Samoin käsikirjoittajien ja muun taustajoukon miehitys on jo valmiiksi melko vahva Suomen mittapuulla.

Hirvininiemi oli mielestäni normaalia hillitympi ja näin sopi SNL:n tyyliin huomattavasti paremmin kuin jos tämä olisi Putouksen tyyliin tehnyt ylivietyjä sketsihahmoja, joiden hauskuus perustuu lähinnä muutamaan karikatyyriin. Lamberg taas osoittautuikin lähes vahvimmaksi lenkiksi ryhmässä. Tässä oli sellaista sanatonta komiikkaa, joka toi mieleen hieman jenkkien nykykastin Bobby Moynihanin.

Kalle Lamberg. Kuva: mtv.fi

Pamela Tola oli melkoinen pro ja minusta tuntuu, että tälle pystyy heittämään rooleja todella monipuolisesti. Enemmän naisnäyttelijöitä kaipaisin kuitenkin sarjaan kasvattamaan ennestään pientä ryhmää. Wickström sopii Uutisviikkoon varmasti paremmin kuin kukaan muu suomalainen. Tämä osasi jopa reagoida hyvin yleisön kiusalliseen hiljaisuuteen vitsien jälkeen.

Pamela Tola. Kuva: mtv.fi

Illan jakso alkoi sketsillä, jossa vähän kunnioitettiin MTV:n historiaa. Hyvä veto. Hirviniemi sai kunnian huutaa ensimmäisen "suorana Helsingistä" -huudon ja siirryttiin hyvin tutun oloiseen alkuspiikkiin. Kaikki ainakin näytti tähän asti SNL:ltä. Sitten siirryttiin studioon, johon katsoja ei kuitenkaan kehitä samanlaista tunnesidettä kuin legendaariseen 8H studioon New Yorkissa. Lavasteissa olisi voinut vaikka korostaa Helsinkiä vähän enemmän ja näin sitoa show paikkaan kiinni.

Isäntänä toimi Renny Harlin, joka oli vähän vaivaantuneen oloinen. Niinkuin SNL-isäntien silloin tällöin kuuluu ollakin. Nämä eivät ole aina esiintymisen ammattilaisia ja ihan hyvin muu ryhmä tuki Rennyä ohjelman ajan. Komedian suhteen Harlinilla on kokemusta sillä tämä on ohjannut yhden todella loistavan sellaisen: Ford Fairlane!

Somessa ihmisiä tuntui häiritsevän suuresti mainoskatkojen runsaus. Osasin tätä vähän odottaa ja ymmärrän hyvin, että pienellä ryhmällä toimiva liveshow vaatii tuekseen mainoksien rytmitystä. Uutta olivat minikatkot joihin sponsorit olivat tehneet huumoripitoisia mainospätkiä, jotka eivät edes olleet ihan surkeita.

Sketsejä ei ollut paljoa ja esimerkiksi Haluatko miljönääriksi-sketsi venyi turhan pitkäksi. Hipsterikahvila-sketsissä taas vähän lainattiin turhan selkeästi Bill Haderin Stefon-hahmolta tietyssä kääpiövitsissä. Tai ehkä tämä oli vain ystävällinen nyökkäys alkuperäisen sarjan suuntaan. Musiikkivieras esiintyi vasta aivan viimeisenä ja tämä vähän häiritsi. Se mielestäni vie sarjan varietee-luonteesta. Musiikki on aina ollut iso osa SNL:ää eikä vain pieni loppukevennys.

Muutama hauska hetki sketseissä kuitenkin saatiin aikaan ja välillä odotukseni ylitettiin. Pelokkaat odotukseni jopa vaihtuivat varovaiseen toiveikkuuteen. Näen sarjassa potentiaalia ja yksi yhteen SNL-kopiota en missään nimessä toivokaan. Osa suomisnällän ongelmista olivat samoja, jotka vaivaavat alkuperäistäkin. Sketsit venyvät, yleisö ei reagoi, hahmot eivät aina toimi. Tämän kanssa ollaan jo opittu vuosien varrella elämään. En katso SNL:ää sen takia, että kaikki on niin täydellistä vaan siksi, että saan kokea ne muutamat hetket kun kaikki sattuu menemään kohdalleen. Se on se livelähetyksen hohto.

Tulevaisuus on nyt mielenkiintoinen sarjan suhteen. Tähän iltaan oli kuukausia aikaa valmistautua, mutta seuraavaan jaksoon vain viikko. Ja sitä seuraavaan...

Kaikki on vähän pienempää kuin alkuperäisessä ja tämä tulee kääntää vahvuudeksi. Kokoa kaivataan kuitenkin ehdottomasti näyttelijäryhmän kokoon. SNL:n vahvuus on monipuolisessa kastissa, jossa kaikilla on niitä erityiskykyjä ja roolihahmoja. Neljä ihmistä on tähän vain liian vähän.

Isot onnittelut kuitenkin koko työryhmälle! Kyllä sieltä se aito henki oli vaistottavissa ja tämä on tervetullut lisä suomen komediakentälle.


4 kommenttia:

  1. Oli pettymys. Ei ollu hauska, eikä oikein mitään muutakaan. Harlinilla oli tyylikäs puku, se jäi päällimmäiseksi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa mennä hetki, että se oikea rytmi löytyy. Parin jakson päästä varmaan nähdään mitä on todellinen suomisnällä.

      Poista
  2. Katsoin Haluatko miljonääriksi, joka nauratti muutamissa Jaajon kommenteissa. Katsoin kuitenkin muutaman sketsin mainostauoilla SNL:stä. Minusta kahvilatoteutuksessa oli aika paljon Vesku Loirin pizzamiestyyliä "ja tolleen". SNL ei minua kyllä naurattanut "ja silleen", mutta tietenkään en katsonut kuin rippeitä eli olen jäävi arvioimaan, Suomi Love -juttukaan ei kyllä muuta kuin nolottanut. Maikkari on suositumpi kanava kuin Nelonen ja luulen, että ym. ohjelmien katsojatilastoja verrataan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi Love vähän lässähti loppua kohden. Lamberg oli ihan ok siinä.

      Poista

Kiitos kaikille kommentoijille.