lauantai 13. helmikuuta 2016

R.U.R. Rossum´s Universal Robots Porvoon teatterissa




Karel Čapekin näytelmä vuodelta 1920, R.U.R. Rossum´s Universal Robots, on todellinen klassikko scifin saralla ja on toiminut inspiraationa Blade Runnerin kaltaisille ilmiöille. Näytelmä toi ensimmäistä kertaa sanan "robotti" ihmisten tietoisuuteen ja saavutti nopeasti valtaisan suosion. Vain muutama vuosi näytelmän kantaesityksen jälkeen se oli jo käännetty kolmellekymmenelle kielelle. Suomessakin esitys nähtiin jo vuonna 1924.

R.U.R. on Čapekin tunnetuin teos yhdessä tämän romaanin War With the Newts kanssa. Robotit ovat kiehtoneet scifi-kirjailijoita ja elokuvantekijöitä pitkään ja tämänkaltaiset aikaiset tiennäyttäjät ovat nykypäivänä mielenkiintoisia. Vaikka näytelmän robotit ovatkin jotain mitä nykyään kutsuttaisiin klooneiksi tai edes kyborgeiksi, niin ovat hyvin modernit moraaliset ja tieteelliset kysymykset jo R.U.R:issa kartalla. Onko roboteilla ihmisoikeuksia? Kuka hallitsee ketä? Miten ihmisten oma arvo muuttuu maailmassa, jossa robotit tulevat ihmisen kaltaisiksi?

Näytelmän tarina alkaa kun vaikutusvaltaisen teollisuusjohtajan tytär Helena saapuu Rossumin robottitehtaalle ja tapaa sen johtajan Harry Dominin. Helena yrittää puhua robottien oikeuksien puolesta, mutta kymmenen vuoden kuluttua, kun Domin ja Helena ovat jo naimisissa, tapahtuu yllättäviä käänteitä robottien ja ihmisten suhteessa. Tarina on ehkä vanha, mutta enempää en halua siitä paljastaa.

Porvoon teatteri on pieni ja intiimi, ammattilaisten ja harrastelijoiden vetämä teatteri. Vanhaan puutaloon astuessa on tunne kuin tulisi vierailulle ystävän luo. Kahvi ja pulla tuoksuvat ja ihmiset parveilevat tiiviissä kahvila/hengailu -tilassa ennen esitystä. Itse lava ja katsomo antavat mahdollisuuksia melko kunnianhimoisiin projekteihin.

Näytelmä on osa Å-fest sarjisfestareita ja ohjelmatiedoissa kerrotaan visuaalisen tyylin jäljittelevän sarjakuvan tekniikkaa kuva kuvalta etenevällä tarinankerronnalla. Seinät olivat jaettu moneen osaan, joihin heijastettiin koko esityksen ajan kuvaa. Välillä kuva liikkui ja oli osa esityksen tapahtumia ja välillä se taas muuttui osaksi lavasteita. Mieleen tuli muun muassa tuleva Taikahuilu esitys Kansallisoopperalla, jossa käytetään samantyylistä tekniikkaa yhdistäen näyttelijät ja animaatio.

Varsinaista sarjakuvan tyyliä edusti samankaltainen visuaalinen tyyli ja jaksottaisuus, mutta muuten mentiin kuitenkin melko perinteisellä teatterin kerrontatyylillä. Enemmänkin esitys lainasi vanhoilta mustavalkoisilta elokuvilta. Visuaalisen ilmeen suunnitellut Ilari Vanhatalo oli saanut paljo irti pienestä näyttämöstä. Se oli muuntautunut upeaksi art deco-maailmaksi ilman, että lavastuksessa olisi ollut mitään ylimääräistä ja turhaa. Koko lavastus ja jopa näyttelijät olivat suurimmaksi osin mustavalkoisia. Tässä näytelmässä ei oltu puuteria säästelty. Etenkin toinen pääosa Tomi Ahonen oli hyvin busterkeatonmainen.

Näyttelijät vetivät osansa hyvin. Tomi Ahonen Harry Dominin roolissa oli energinen, vaikkakin melko tasainen. Helena Gloryn hahmon esittänyt Ronja Kåhre veti Ahoselle vertoja energisyydessä ja nämä toimivat lavalla hyvin yhdessä. Nuoren Kåhren ilo esiintymiseen välittyi vahvasti katsomoon asti.

Tomi Ahonen ja Ronja Kåhre. Kuva: PorvooX

Muut näyttelijät olivat yllättävän vahvoja ja vaikka tietynlaiseen ylidramaattisuuteen ja sävyttömään huutamiseen syyllistyttiin pari kertaa, niin oli ilo huomata miten karismaattisia näyttelijöitä Porvoosta löytyy. Monia en ollut nähnyt vuosiin lavalla ja osa oli itselleni vieraita, mutta luottamus Porvoon teatteripiireihin kasvoi roimasti esityksen myötä. Muun muassa Lasse Rantanen ja Tärkeään rooliin nouseva Janne Keskikallio toivat näytelmään ihan omaa sävyään.


Harri Ahvenaisen ohjauksessa R.U.R. pysyi tasapainoisena ja mielenkiintoisena näytelmänä, jossa kumarrettiin menneisyyteen, mutta pidettiin toinen jalka modernin puolella. Ihmisyyden teemat esittäytyvät näytelmässä konkreettisena ja tämä pitää sen aina tuoreena. Kun ajattelemme suhdettamme koneisiin ja oman tietoisuutemme merkitystä, auttavat tämänkaltaiset kulttuurituotteet hahmottamaan ajattelumme kehitystä. Kyseessä on tärkeä teos ja suosittelen ehdottomasti matkaa Porvoon teatterille sitä katsomaan. Esitykset jatkuvat 26.2 asti.


Käsikirjoitus Karel Čapek, Suomennos: Eero Balk, Ohjaus: Harri Ahvenainen, Videosuunnittelu ja lavastus: Ilari Vanhatalo: Musiikki: Viljami Mehto, Puvustus: Anne Ratia, Valosuunnittelu: Harri Ahvenainen, Maskeeraus: Sanna Saarnio, Näyttelijät: Ronja Kåhre, Tomi Ahonen, Lasse Rantanen, Mirja Oksanen, Janne Keskikallio, Ilkka Kinosmaa, Risto Kekarainen, Eeva Puromies, Sari Järvinen-Hippi, Tomi Kuisma, Aleksi Saarela, Näin esityksen vapaalipulla



Katso myös:


Åfest-sarjisfestareilla puhuttiin sanavapaudesta 

 

Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua — Pohjoismainen sarjakuvanäyttely





1 kommentti:

  1. No jopas, enpä ollut tällaisesta näytelmästä koskaan kuullutkaan. Voisin tutkia löytyykö näytelmätekstiä mistään, vaikuttaa kiinnostavalta ja tutustumisen arvoiselta. Porvoon teatteriskenekin on meikäläiseltä käytännössä korkkaamatta, olen käynyt katsomassa vain Partita-kuoron esityksiä sielläpäin.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.