Åfest-sarjisfestareilla puhuttiin sanavapaudesta

Porvoossa järjestettiin ensimmäistä kertaa Åfestin nimellä kulkeva sarjakuvatapahtuma. Tämä on pieni kaupunki, jonka kulttuurielämä on asettunut melko tiiviisti omiin tiloihinsa. Åfest käyttää näitä tiloja onnistuneesti ja ohjelmaa on jaettu koko päivälle ympäri Porvoota. Taidetehtaalla on nähtävissä muun muassa Hanneriina Moisseisen näyttely, Grandin talossa voi kuunnella erilaisia paneeleja ja tarkastella myyntipöytien tarjontaa sekä illalla järjestetään vielä sarjakuva-klubi Seurahovi-yökerhossa.

Itseäni kiinnosti erityisesti sananvapaudesta järjestetty paneelikeskustelu. Sen veti toimittaja Harri Römpötti ja puhujina toimivat Maijastina Vilenius Turun Sarjakuvakaupasta, ranskalaisen sarjakuvan tuntija ja sarjakuvataiteilija Johanna Rojola sekä Tusen-Serier ryhmän Mattias Elftorp.

Tulin sen verran myöhässä festareille, että kaikki istumapaikat olivat jo menneet paneelin alkaessa. Tähän mennessä Grandista oli tullut jo niin tuttu paikka, että kehtasin hiipiä viereiseen saliin pihistämään itselleni ylimääräisen tuolin sillä edellisen illan viinit tuntuivat edelleen kehossa. Myös tuttuun tapaan Cafe Paakkelssi oli onneksi paikalla, joten sain oikeasti hyvän kupin vahvaa (Reilun Kaupan) kahvia.

Ympärilleni katsellessa huomasin porukkaa tulleen paikalle ainakin porvoolaisittain melko sankoin joukoin, mutta huomasin myös joka toisen kasvon olevan ennestään tuttu. Tapahtuma on tuntunut vetävän puoleensa sarjakuva-alan ammattilaisia ja harrastajia sekä muita kulttuurin vaikuttajia. Tavalliset ohikulkijat ovat ehkä jääneet vähemmistöön.

Keskustelun aiheena olikin lähinnä Charlie Hebdo. Sananvapautta käsiteltiin tämän lehden kautta ja pohdittiin Hebdoa itseään hieman syvällisemmin kuin ehkä muualla mediassa on tehty. Keskustelussa haluttiin erityisesti tuoda esiin Hebdon monipuolisuus. Haluttiin painottaa, ettei lehti keskity vain Islamin, tai edes vain uskontojen pilkkaan. Sen skaala käsiteltävistä aiheista on erittäin laaja ja liikkuu eläinten oikeuksista ajankohtaisiin poliittisiin aiheisiin. Lehti kuitenkin myös keskustelussa sanottiin olevan äärimmäisen vasemmistosävytteinen ja radikaali. Hieman kritisoitiin myös lehden tasoa ja mainittiin miten teknisesti Hebdo ei ehkä aina ole niin taiteellisesti ansioitunut.

Erinäiset vihreiden ehdokkaat esittivät kärkkäästi kommentteja yleisöstä. Suomalaista mainstream-sarjakuvaa syytettiin ehkä liiastakin kiltteydestä ja näin Pertti Jarlan pureskelevan hampaitaan tälle. Suomessa satiirin kulttuuri on kuitenkin aina ollut aivan toisenlaista. Meillä asioita lähestytään savolaisittain, niin sanotusti piilovittuillen. Hebdon tyyliset julkaisut taas hyökkäävät suoraan edestä päin ja on hankala sanoa kumpi tyyli oikeasti olisi jollain tapaa "parempi".

Paneelin jälkeen jäin vielä hetkeksi juttelemaan paikallisen divarin pitäjän, Veikon, kanssa sarjakuvista. Tätä keskustelua onkin jatkunut jo parisenkymmentä vuotta. Oli jotenkin outoa nähdä muita sarjakuvien myyjiä Grandissa. Sarjakuva on aina ollut taiteenlaji, jonka tapahtumiin on täytynyt lähteä muualle. Ehkä ensi vuonna aktivoidun niin paljon, että laitan omankin myyntikojun sarjiskrääsälle festareille. Jos nyt haluan sen Veikon kanssa kilpasille vain lähteä.