Läskimooses

Herra Matti Hagelbergin sarjakuva Läskimooses on suomalaisessa sarjakuvamaailmassa jo pieni ilmiö. Se näyttää pieneltä ja harmittomalta sarjakuvalta, joka kuitenkin kätkee sisälleen suuria maailmoja. Käytin kokonaisen viikonlopun lukien kaikki 28 tähän asti ilmestynyttä Läskimoosesta ja kokemus oli yllättävän viihdyttävä ja jätti jälkeensä melko hämmentyneen lukijan.

Mitä ihmettä minä juuri luin? Läskimooseksen tarina alkaa koko maailmankaikkeuden luomisesta ja vain kasvaa siitä. Harvoista aidoista mytologioista on tehty yhtä mahtipontisia ja monimutkaisia tästä tarinasta.

Oli alkuräjähdys, Ohto-planeetta, Fu-maailma ja kaikkea uhkaava musta planeetta Läskimooses. Lukijalle selvitetään aikojen alkua ja ehkä merkitystäkin tajunnanvirtaa muistuttavalla kertomuksella, joka on kuin jonkin mielipuolisen profeetan kautta kanavoitunutta ilmestystä.

Välillä siirrytään aikaan, jonka mielsin nykyajaksi ja joka mukavasti rytmittää koko julkaisun tarinaa. Jäänmurtaja Urholla outo mies keittelee kahvia ja puhelee lukijalle tai jollekin hahmolle, jonka kautta lukija miehen näkee. Ehkäpä nämä kaksi rakentelevat mytologiaa tai ehkä nämä ovat keskeinen osa koko kosmista tarinaa. Johonkin pisteeseen näiden tarina tuntuu etenevän ja mielenkiinnolla odotan mitä tulee tapahtumaan.

Historian edetessä siirrytään sankaritarinoihin, jotka ammentavat niin Raamatusta, Kalevalasta kuin Simpsoneistakin. Vaikutteet sekoittuvat tilkkutäkiksi, jonka vaikutelma on täydellinen ulkoasua myöten.

Sarjakuvan tyyli on melko absurdi ja kuvien geometrinen luonne sopii siihen loistavasti. Hagelberg on tunnettu raapekartonkitekniikan käyttäjänä ja vaikka tekniikka on muuttunut, niin samankaltainen tyyli on säilynyt.

Räväkän väristen kansien sisällä ruudut muodostavat selkeän, yhtenäisen taideteoksen, jossa tarina jää välillä toissijaiseksi muodon tieltä. Kokonaisuus on karkeudessaan kaunis ja maratonina luettuna myös melkoinen trippi. Aivoni asettuivat tilaan, jossa näin vain geometrisia muotoja kaikkialla.

Läskimooses kertoo ihmisen tarpeesta selittää olemassaoloaan. Se on sekavaa jaarittelua, joka kuitenkin osuu maaliin yllättävän usein. Lukijalle tarjotaan oivalluksia sekä mustan ja valkoisen yksinkertaisista vaihteluista syntyvää yksinkertaista kauneutta.

Tapahtumat ovat kaukaa haettuja, mutta kun niitä rakennetaan lehti lehdeltä ja kasvatetaan pidemmälle ja pidemmälle, niin lukija aidosti koukuttuu niihin. Mytologiasta tulee aito ja käsinkosketeltava.

Tarina on täynnä huumoria, joka syntyy itse mahtipontisuudesta, joka tekee muinaisistakin mytologioista useimmille komedioita sekä taitavasta kytkeytymisestä populaarikultuurin ilmiöihin. Huomasin nauravani välillä ääneen lukiessa ja harvoin minulle näin yksinkertaista piirustustyyliä käyttävät sarjakuvat ovat näin hyvää viihdettä. Sarjispinon ääreen oli mahtavaa hautautua pitkästä aikaa.

Suomalaisen sarjakuvan kentältä Läskimooses on yksi niitä tapauksia, joka kannattaa kokea ymmärtääkseen paremmin koko kenttää. Tämän on kuin esimerkkiteos, jossa on vähän kaikkea.

Tappavat kädet on Läskimooses-lehtien 28:s osa ja itsenäinen spin off. Sen on luonut Leo Kuikka ja tarina seuraa lähiössä asuvan kierrätyslafkan pikkupomon Pasi Lihaviston kriisiä. Tämän unet keisariudesta sekoittuvat todellisuuteen ja käsien kumma polte ei tunne laimenevan.

Kuikan piirustustyyli miellyttää minua suuresti. Pientä minimalistista viivaa ja suurimmalta osin valkoiseksi jätettyä paperia. Etenkin liikkeen luominen pienin vedoin tuntuu olevan Kuikan ominta vahvuusalaa.

On mielenkiintoista nähdä miten tarina tulee vielä yhdistymään Läskimooseksen tarinaan. Melko mystisiä elementtejä se ainakin tuntuu loppua kohden ottavan.

Mikä hienointa Läskimooseksessa on, että sen voi tilata ihan perinteisesti postiluukusta tippumaan säännöllisin väliajoin. Jotain mikä on jo osaltaan katoavaa sarjakuvakulttuuria. Tilauksen voi tehdä Kreegah Bundolon sivuilta täältä.

Katoavaa kulttuuria edustaa myös Läskimooseksen upea kerhopalsta. Sitä ei voi selittää pilaamatta sitä, mutta vaikka joskus pitkät tekstin pätkät skipataankin sarjakuvia lukiessa, niin älkää skipatko tätä! Läskimooseksen kerhopalsta on aivan paras lajissaan. Terveiset kerhomestarille.

Läskimooseksen takakannet ovat omia pieniä taideteoksiaan

Läskimooses, Matti Hagelberg, 2012 - 2015, Kreegah Bundolo, osat 1 - 27, arvostelukappale
Tappavat Kädet, Leo Kuikka, 2015, Kreegah Bundolo, arvostelukappale