perjantai 19. helmikuuta 2016

Kana joka tahtoi lentää



Olipa viehättävä pieni tarina. Kana nimeltä Tähkä ei oikein onnistu munimaan ja tämä viedään kuoleman kuopalle. Seuraa vaiherikas matka kanalan ulkopuoliseen maailmaan, jopa maatilan aidan toiselle puolelle asti. Tämä on pieni tarina, jolla on ollut suuri kulttuurillinen vaikutus.


Sun-Mi Hwang on Etelä-Korealainen kirjailija ja professori. Tämän kirja Kana joka tahtoi lentää (Madangeul naon amtak) vuodelta 2000 on saavuttanut kotimaassaan valtaisan suosion. Se säilytti paikkansa bestseller listoilla kymmenen vuotta ja myi yli 2 miljoonaa kopiota. Se on käännetty 27 kielelle, siitä on tehty sarjakuva, elokuva, näytelmä ja musikaali. Vuonna 2013 se käännettiin englanniksi ja saavutti heti kuukauden parhaan kirjan aseman Amazonilla. Mahtavaa, että "Kana" on viimein saatavana myös suomeksi.

Tarina on faabeli, joka pitää puolensa vaikka Eläinten vallankumouksen kanssa. Oikean maailman ongelmat, joita kirja peilaa ovat kuitenkin pajon henkilökohtaisempia ja koskettavat ihmisiä yksilöinä. Kirjassa käsitellään paljon kuoleman, vapauden, erilaisuuden ja uhrautumisen teemoja. Toisaalta kirja on myös todella positiivinen. Toivo, elämänilo ja kiintymys ovat aivan yhtä tärkeitä teemoja kirjassa kuin ne negatiiviset puoletkin. Faabeleiden tapaan kirja on opettavainen, mutta enemmän toteava kuin julistava.

Kirjan merkitystä on tulkittu monella tavalla. Kirjailija itse on sanonut perustaneensa Tähkän hahmon isäänsä, joka kirjan tekovaiheessa sairasti syöpää ja kuoli. Isän elämä oli ollut tavallista ja pitänyt sisällään monia suruja. Tämän Hwang halusi tuoda esiin tämän tavallisimman eläinhahmon muodossa, jonka saattoi keksiä.

Tähkän seikkaillessa maatilan ympäristössä tämä kohtaa sorsan nimeltä Kuhnailija. Kumppanuudesta Tähkä saa lohtua ja suojaa, mutta Tähkän pahin vihollinen, näätä, vie Kuhnailijan. Tähkälle jää enää kaislikosta löydetty muna, jota tämä jää hautomaan. Viimein Tähkä saa kokea viimein äitiyden, josta se oli haaveillut koko elämänsä.

Lukiessa tarinaa eteenpäin sitä huomaa jossain vaiheessa olevansa todella investoitunut tarinaan kanalasta karanneesta kanasta. Tästä hiton höyhenkasasta oikeasti välittää, se on eheä, kokonainen ja todellinen hahmo.

"Tähkän sydän oli haljeta. Suru jota se tunsi joka kerta kun sen munat kahmaistiin pois ei ollut mitään tähän verrattuna. Nyyhkäykset takertuivat sen kurkkuun, eikä se pystynyt liikkumaan. Tuo parka tuli ulos ilman kuorta. Maanviljelijä nakkasi pehmeän munan pihamaalle, ja Tähkä sulki silmänsä ja valmistautui pahimpaan. Muna rikkoutui päästämättä ääntäkään. Koiravanhus tallusti nuolemaan jäänteet. Kyyneleet valuivat valtoimenaan Tähkän silmistä ensimmäistä kertaa sen kananelämän aikana. Minähän en muni! Enää ikinä!"

Kuvitus kirjassa on Nomocon käsialaa ja tuo siihen oman vivahteensa. Vähäsävyiset viivapiirustukset ovat todella hienoja. Ne tuovat heijastelevat aasialaista taideperintöä ja toimivat loistavana kehyksenä tarinalle.

Tätä kirjaa ei voi ihan suoraan suositella lapsille luettavaksi, mutta itse saattaisin lukeakin. Lapset pystyvät käsittelemään yllättävän monimutkaisia teemoja ja tarina itsessään varmasti vetoaa helposti. Se on jännittävä, hauska ja haikea. Pieni helmi.


Kana joka tahtoi lentää, 2015, Sun-Mi Hwang, englannista kääntänyt Hilla Hautajoki, Sitruuna kustannus, arvostelukappale

1 kommentti:

  1. Aloitin tätä kirjaa juuri. Vielä en ole ihan päässyt imuun mukaan, mutta kaikkien muiden blogipostaukset ovat sen verran ylistäviä, että kannattanee lukea eteenpäin.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.