The Nobody on surrealistinen mysteeritarina Twin Peaksin hengessä. Ulkoasultaan selkeä ja yksinkertainen sarjakuva osoittautuu lopulta yllättävän tummasävyiseksi.
Jeff Lemire on kanadalainen sarjakuvataiteilija, joka on vaikuttanut niin DC:n kuin Marvelinkin sarjakuvien parissa. Häneltä on ilmestynyt omia teoksia kuten Essex County Trilogy ja Sweeth Tooth. Jälkimmäinen saattaa olla monelle tuttu samannimisestä Netflixin sarjasta.
The Nobody on tarina salaperäisestä muukalaisesta, joka ilmestyy eräänä päivänä 90-luvulla pieneen Large Mouthin kaupunkiin. John Griffeniksi itsensä esittelevä mies varaa itselleen huoneen motellista, mutta ei tunnu juurikaan poistuvan ulos edes ruokaa hakemaan.
Griffen on kauttaaltaan siteiden peitossa ja käyttää täysin tummia laseja. Tiivis kyläyhteisö ei ota outoa vierasta vastaan lämpimästi. Ennakkoluulot, vierauden pelko ja suoranainen paranoia ovat tarinan keskiössä ja Lemire osaa käyttää suljettua yhteisöä hienosti näyttämönä. Griffen saa yhden ystävän nuoresta naisesta, joka edustaa yhteisön lämmintä uteliaisuutta. Lopulta uteliaisuus vaihtuu kuitenkin sekasortoon.
Toiseuden pelko on pelkoa jotain näkymätöntä uhkaa vastaan. Juuri siitä sarjakuva kertookin. Griffen on Näkymätön mies eräänlaisena versiona H. G. Wellsin kuuluisasta tarinasta vuodelta 1897. Yhteisön pelko näkymätöntä kohtaan on samalla pelkoa yhteisön alla piileviä salaisuuksia kohtaan.
Lemire on tuonut klassiseen tarinaan nykyaikaista henkeä. Wellsin tarinassa esiintyvä hahmojen kohteliaisuus on poissa ja viha muukalaisia kohtaan on avoimempaa ja suorempaa. Tarinan sijoittuminen 90-luvulle kertoo jotain ajastamme. Näkymättömiä ihmisiä on yhä harvemmassa, kun yhteiskunnasta on tullut nopeampi ja tarkkaillumpi, mutta samalla myös vihapuheen määrä ja toisiutuminen on ottanut aivan uudenlaisia kierroksia. 90-luvulla maailma oli vielä verrattain pieni.
The Nobody on jopa hieman alleviivatun symbolinen kertomus näistä aiheista. Lopulta kyseessä on kuitenkin hyvin nautinnollinen sarjakuva, jonka karikatyyriset, mutta ilmeikkäät hahmot, mustaa ja sinistä heijastelevat sivut ja soljuva tarina tekevät siitä tutustumisen arvoisen tapauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti