Alone on runollinen, vähäeleinen, elokuvamainen ja hitusen surullinen sarjakuva, joka on saavuttanut suurta suosiota lukijoidensa kesken. Törmäsin teokseen sattumalta kirjastossa ja vangiuduin sen ääreen pariksi tunniksi siinä samassa hetkessä.
Christophe Chabouté on palkittu ranskalainen sarjakuvataiteilija, jolta on ilmestynyt muun muassa Melvillen Moby Dickin sarjisversio. Alone on yksi harvoja Chaboutén töitä, joita on käännetty englanniksi. Käännöksestä vastasi Ivanka Hahnenberger.
Alone on ensivaikutelmaltaan melkoisen kokoinen järkäle sarjakuvaksi, mutta lopulta sen läpikäyminen tuntuu enemmän lyhytelokuvan seuraamiselta kuin lukemiselta. Dialogia on harvassa ja mustavalkoiset kuvat seuraavat toistaan kuin imitoiden kameran liikettä.
Chaboutén kynänjälki on sekä mielenkiintoista että miellyttävää. Pienistä yksityiskohdista suuriin maisemiin siirrytään luontevasti ja lukijan silmiä pidetään jatkuvassa aaltomaisessa liikkeessä.
Meren keskelle sijoittuva tarina antaa puitteet sille yksinäisyydelle, jota Chabouté on selvästi lähtenyt hakemaan. Pienelle laivalle palkattu apulainen saa selville, että yksi heidän tehtävistään on viedä varusteita majakalle, jonka salaperäistä asukkia ei ole kukaan ikinä nähnyt. Kapteeni kertoo häntä kutsuttavan vain nimellä Alone.
Alone ei ole ikinä poistunut majakkasaarelta. Syntymästään rujon näköinen lapsi pidettiin majakalla ja vanhempien kuoleman jälkeen hän jäi sinne yksin asumaan. Seuranaan vain kala maljakossa ja sanakirja, jonka avulla Alone matkustaa muihin maailmoihin. Aina uuden sanan valittuaan hän luo mielessään kuvitelmien maailman, joka koostuu kuvista, joita maailmasta erakoitunut mieli tuottaa.
Tarinan myötä ajatukset siirtyvät helposti koronan ajan tuomiin rajoituksiin ja niihin eristäytymisen hetkiin, joita olemme kokeneet. Chaboutén kuvat muistuttavat miten sisäinen maailma voi olla itsessään syvä, mutta myös varoittaa itse luomiemme vankiloiden vaaroista.
Alone on upea lukukokemus erityisesti jos pitää sävyltään hillityistä tarinoista. Jokainen pieni kuva on tärkeä ja kutsuu rauhoittumaan tarinan hitaaseen rytmiin. Meri elementtinä hyökyy läpi sivujen ja tarinan inhimillisyys tulee esiin yhtälailla todellisen tuntuisena. Tarina ei moralisoi, opeta tai yritä olla yksinkertaisessa symboliikassaan liian vaikeaselkoinen. Se on riisuttu kaikesta ylimääräisestä, mutta on silti sisällöltään rikas.
Mainoslinkit merkattu: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti