Tonttu - tarua & totta on kirja, joka minulle selitti esimerkiksi sen miksi lapsuudessani oli tapana vaarin kanssa jättää tontulle löylyä saunaan ja miksi jouluna jätettiin ulos pieni lautasellinen joulupöydän herkkuja.
Tontut ilmestyivät kansanperinteen tutkijoiden teksteihin laajemmin 1700-luvulla, mutta jo esimerkiksi 1300-luvulla pyhä Birgitta oli kertonut tunteneensa tontun henkilökohtaisesti. Suomessa ensimmäinen maininta tontusta löytyy vuodelta 1551 Mikael Agricolan kirjasta Davidin psaltari.
Yleisesti tonttuja pidettiin juuri kodin piirissä toimivina haltijoina, joiden kanssa yhteiseläessä niiltä saattoi odottaa apua arjen kanssa. Haltija sana tulee germaanisten kielien emoa ja isää tarkoittavasta haldias-sanasta ja tonttu taas tulee ruotsin tomtesta tai tomtegubbesta, eli tonttiukosta. Tonttiukko viittaakin vahvasti tonttujen rooliin pihapiirien haltijana.
On mahdollista, että tonttu-uskomusten alkulähde saattaa olla juuri omistusoikeuksiin liittyvissä, tunteellisissa asioissa. Kun uutta tilaa vallattiin, niin haltijat olivat niitä maan henkiä, jotka tarjosivat kotipaikan rauhan ja pitivät epätoivotut vieraat loitolla. Kunhan suhde oli vastavuoroinen ja myös haltijalle tarjottiin rauha.
Tontut kuuluvat sellaisiin muinaisuskomusten piireihin, että nouseva kristinusko piti niitä vaarallisena. Samalla uskomuksiin kuitenkin sekoittui paljon piirteitä kristityiltä ja tontut tuntuivat paheksuvan paljon samankaltaisia asioita kuin luterilaisetkin. Niin syrjähyppyjä ja meluamista kuin ryypiskelyä ja kortinpeluutakin.
Tontut kuuluvat sellaisiin muinaisuskomusten piireihin, että nouseva kristinusko piti niitä vaarallisena. Samalla uskomuksiin kuitenkin sekoittui paljon piirteitä kristityiltä ja tontut tuntuivat paheksuvan paljon samankaltaisia asioita kuin luterilaisetkin. Niin syrjähyppyjä ja meluamista kuin ryypiskelyä ja kortinpeluutakin.
Joulutontut ovat tarinoissa hieman kesyyntyneitä ajan mittaan ja nykyaikaiset tontut ovat historiallisia vastineitaan huomattavasti vähemmän väkivaltaisia ja pelottavia. Suomessakin kiertänyt nuuttipukki väistyi hiljalleen amerikkalaisen, Coca-Colan mainoksista vaikutteita saaneen, punapukuisen joulupukin tieltä ja tontut liittoutuivat joulupukin kanssa.
Cokiksen pukin suunnitteli Haddon Sundblom niminen mainostoimiston työntekijä, jonka isä oli kotoisin Ahvenanmaalta. Voimme siis edelleen ylpeillä Pukin suomalaisella alkuperällä.
Tonttuja, maahisia, paroja, haltijoita, hiisiä, peikkoja ja muita mystisiä olentoja vilahtelee kansanperinteessä aivan valtavia määriä. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi paskatontuista, jotka tuovat pyytäessä lahjaksi niin paljon paskaa, että siihen voi olla vaarassa hukkua. Sitä en välttämättä ymmärrä miksi tuota lahjaa siis pyydettäisiin ensinkään.
Joulutontut ovat erikoinen yhdistelmä muinaisuskoa ja kaupallisuutta. Jo 1900-luvun alussa kirjakauppiaat valjastivat entistä kiltimmän näköiset tontut myymään tuotteitaan, joilla edelleen on jouluisin suurin kysyntä. Saureen kirjassa käydääj läpi tonttujen historiaa ja muutosta nykyiseen. Kannattaa muistaa myös Wil Huygenin Suuri tonttukirja ja tietysti Mauri Kunnaksen tonttukirjat jos haluaa syventää tietämystään tontuista.
Mainoslinkit merkattu: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti