Beautiful You - Chuck Palahniuk




Beautiful You on kirja, jota ei missään nimessä voi suositella kaikille. Jos seksikohtaukset kirjallisuudessa normaalisti tuntuvat kiusallisilta, niin tässä kirjassa ne on kirurgisen tarkasti suunniteltu aiheuttamaan inhoreaktioita.

Chuck Palahniuk on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka teoksista erityisesti Fight Club on noussut eräänlaiseksi sukupolvensa klassikkoteokseksi. Omaan lukuhistoriaan tämä kirjailija kuuluu erottamattomasti ja Lukupinossa olen aiemmin käsittelyt tämän teosta Adjustment Day.



Beautiful You kertoo nuoresta Penny Harriganista, joka työskentelee pienissä tehtävissä suuressa lakifirmassa. Yllättäen tähän iskee silmänsä digiajan suurvelho, miljardööri ja maailman vaikutusvaltaisimpia naisia kierrättänyt C. Linus Maxwell. Tai kuten lehdistö kutsuu tätä: "Climax-Well".

Penny ajautuu Maxwellin kanssa suhteeseen, mutta huomaa pian olevansa uuden seksilelu-malliston testihenkilö. Nämä uudet lelut mainostavat tekevänsä miljardit aviomiehet turhiksi ja Penny tulee huomaamaan, että niiden vaikutusvoima on todellinen. Vaikkakin jotain pahaenteistä Maxwelliin aikeissa tuntuu olevan.

Palahniukilla on tapana kuljettaa tarinoitaan niiden alkuasetelmista rajulla tavalla eteenpäin ja niiden käänteet ottavat jatkuvasti uusia kierroksia usein absurdiin asti. Niin tapahtuu myös tässä tarinassa. Juonenkäänteiden ei ole tarkoitus vain aiheuttaa shokkiarvoa, vaan Palahniukin tyyliin kuuluu rakentaa niistä yksittäisiä, räjähtäviä kohtauksia kirjoihinsa, jotka sitovat yhteen kulloisenkin tarinan teemoja. 

Näistä kohtauksista tulee äärimmäisen symbolisia ja usein groteskeja tuokiokuvia, joissa yleensä on jokin yhteiskunnallinen sanoma, jota tekstissä on hiljalleen rakennettu. Kuin vangittuna tekstistä koottuun kyhäelmään.

Beautiful You kertoo niistä voimista, jotka ohjaavat massojen käyttäytymistä. Vaikka sukupuolien väliset erot ovat tarinassa ainakin pinnallisesti keskiössä, niin lopulta siinä käsiteltävät valtasuhteiden teemat koskettavat yleisemmin ihmisten motivaatioita ja haluja. 

Pennyn hahmo irtisanoutuu feminismistä siinä muodossa kun se kolmannessa aallossaan esiintyy, mutta ei patriarkaatin hyväksi. Tämä etsii jotain täysin toista tietä. Jotain anarkistisempaa ja tuhoisampaa.

Palahniuk palasi tekstissä myös Fight Clubiin lainatessa itseään: "An ancient truism had once decreed, "Self-improvement is masturbation."" Kun Fight Clubissa tarjottiin itsensä kehittämisen vaihtoehdoksi itsetuhoa, niin nyt masturbaatio itsessään on itsetuhoa. Kirjaimellisesti.

Kirja on kommentti ajasta, jossa sokea tahto ohjaa ihmisten käyttäytymistä, mutta sitä on mahdollista täyttää yhä suppeammalla ja merkityksettömämmällä sisällöllä. Tämä tarjoaa pahantahtoisille ihmisille mahdollisuuden täyttää tuota halun raivaamaa tilaa lähes millä vain.

"Artificial over stimulations seemed like the perfect way to stifle a generation of young people who wanted more and more from a world where less and less was available."

Kirjan harlekiinimainen juoni, jossa valtaa pursuava vanhempi mies viettelee nuoren naisen ja opettaa tälle seksin saloja, on parodiaa tämänkaltaisen romantiikan genren tarinoista. Mieleen tulee esimerkiki Fifty Shade -kirjat, vaikka en ole niitä lukenut. Silti tuntuu, että tunnen kulttuurin, josta se on syntynyt. Beautiful Youn asetelma on tuttu, mutta Palahniuk vie tilanteet tuttuun tapaan aina vähän pidemmälle.
"In bed, Maxwell's touch was so exact it was almost clinical. The way he used his fingers, they were almost calipers, there only to measure her. Like a doctor or a scientist, his fingertips gripped her as if he was testing her blood pressure. Often he'd pause midcaress, lean over to reach the bedside table, and scribble a note in his mysterious, spidery shorthand."

Välillä tuntuu kuin Palahniuk ei malttaisi olla hassuttelemalla aiheen kustannuksella ja yksi lempilauseistani kirjassa on: "As Penny heard Tad's footsteps mount the stairs, she had barely enough time to curl her eyelashes, wax her legs, and apply perfume behind her ears". Tämä on vain niin hulvatonta.

Beautiful You on kirja, jonka tarina lähtee kierimään hiljalleen kuin pieni kivi ennen maanvyöryä. Tarina eskaloituu ja yllättää ja vaikka se ei vedä emotionaalisesti mukaansa kovin syvästi, niin sen veto on jotain minkä todella tuntee.

Palahniukin tapa kirjoittaa proosaa kuin tieteellistä artikkelia toimii hienona kontrastina seksuaalisuuden kuvaamiselle. Tämän groteski tyyli voi inhottaa, mutta ainakin se on tarkoituksenmukaista ja hyvin toteutettua. Tämä kirja ei edes yllä esimerkiksi Palahniukin pornomaailmaa kuvaavan kirjan Snuff tasolle inhottavuudessaan. Siinä on kirja, jota tosiaan en suosittele (eli vähän niinkuin suosittelen, jos etsit sellaista).