The Overstory on vuoden 2019 Pulitzer-palkinnon voittaja ja hyvin erilainen kertomus sekä luonnon moninaisuudesta että sen tulevaisuudesta. Tämä on kirja, joka muistuttaa, että luonto ei niinkään tarvitse meitä kuin me luontoa.
Richard Powers on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on julkaissut jo 12 romaania. Powers on puhunut siitä miten The Overstoryn kirjoittaminen oli elämää muuttava kokemus. Kaikki alkoi äkillisestä hämmästyksestä suuren jättiläispunapuun juurella, jossa Powers näki paikkansa järjestelmässä joka ei alkanut ihmisistä tai pääty ihmisiin. Powersin tutkimus kirjaa varten johdatti tämän Great Smoky Mountainsin kansallispuistoon, jonne hän lopulta myös muutti.
“People aren’t the apex species they think they are. Other creatures-bigger, smaller, slower, faster, older, younger, more powerful-call the shots, make the air, and eat sunlight. Without them, nothing.”
 |
| Richard Powers. Kuva: Mike Belleme/Guardian |
The Overstory seuraa yhdeksän eri hahmon tarinaa, mutta sen päähenkilö hyvin konkreettisessa mielessä ovat puut. Ne ottavat lähes myyttisten olentojen roolin tarinassa ja hyvin ymmärrettävästi. Jaammehan me lopulta paljon DNA:ta puiden kanssa ja näillä on olemassa yllättävän monimutkainen järjestelmä kommunikointiin, kuten esimerkiksi Stefano Mancuson kirjasta Kasvien vallankumous*on juuri voinut lukea.
The Overstory on kertomus siitä miten ihminen yrittää asettaa itsensä kaikkien tarinoiden päähenkilöksi. Maailmassa, jota olemme asuttaneet hetken verran, emme kuitenkaan osaa kuvitella tärkeämpää hahmoa siitä kertovissa narratiiveissa.
“To be human is to confuse a satisfying story with a meaningful one, and to mistake life for something huge with two legs. No: life is mobilized on a vastly larger scale, and the world is failing precisely because no novel can make the contest for the world seem as compelling as the struggles between a few lost people.”
Kirja on jaettu neljään osaan, jotka seuraavat puiden rakennetta. Juuret, runko, lehvästö ja lopulta siemenet. Sen rakenne on jossain tietokirjallisuuden, tieteiskirjallisuuden ja runouden välimaastossa, jossa perinteinen lineaarinen tarina on normaalia jotenkin orgaanisempaa.
Teksti on kaunista ja sen sieltä täältä mukaan tulevat ja pois lähtevät hahmot ehtivät jokainen uida lukijan ihon alle. Näistä todella välittää ja inhimillinen samaistuminen ehkä tuo kirjan varoittavan sanoman entistä vahvemmin esiin. Kertoohan tarina silloin myös meistä.
“Wilderness is gone. Forest has succumbed to chemically sustained silviculture. Four billion years of evolution, and that’s where the matter will end. Politically, practically, emotionally, intellectually: Humans are all that count, the final word. You cannot shut down human hunger. You cannot even slow it. Just holding steady costs more than the race can afford.”
Kun kirja muistuttaa, että ihminen ei ole tämän maailman tarinan päähahmo, niin se samalla muistuttaa, että luonto ansaitsee arvon itsessään. Ihminen on ollut erittäin pieni osa tätä tarinaa, joka tulee jatkumaan vielä kauan meidän jälkeemme.
“Life will cook; the seas will rise. The planet’s lungs will be ripped out. And the law will let this happen, because harm was never imminent enough. Imminent, at the speed of people, is too late. The law must judge imminent at the speed of trees.”
Meidän on kuitenkin vaikea nähdä paikkaamme tuossa tarinassa, koska yksittäinen ihmiselämä on niin tavattoman lyhyt. Se taloudellinen kasvu, jonka olemme viimeisen vuosisadan aikana nähneet on ehkä silmänräpäys maailman historiassa, mutta niin myös ihmisten historiassa.
“Earth will be monetized until all trees grow in straight lines, three people own all seven continents, and every large organism is bred to be slaughtered.”
Muutoksen siemenet piilevät sen kasvun hidastamisessa mihin vain parin sukupolven aikana olemme tottuneet. The Overstory sisältää kapitalismin kritiikkiä, jonka lähtökohta ei ole inhimillisessä hyvinvoinnissa, mutta joka koskee meitä todella hätäisesti.
Ilmastonmuutoksen todellisuus on jäänyt pysyväksi osaksi kaunokirjallisuuden teemoja ja tämä kirja on tämän perinteen parhaimmistoa. Sen varoittavat sanat eivät tule oikeuksiinsa näissä lyhyissä lainauksissa, joita voin esittää, mutta suosittelen erityisen lämpimästä tarttumaan tähän kirjaan itse.
“It's a funny thing about capitalism: money you lose by slowing down is always more important than money you've already made.”
The Overstory ilmestyy suomeksi keväällä 2021 Sari Karhulahden suomentamana. Karhulahti kuvailee Powersin teosta tärkeäksi kirjaksi. Tämä kertoo:
”Trumpin Amerikassa Powers on huutavan ääni korvessa. Hän julistaa: jatkuva kasvu on mahdotonta, maapallo on suljettu systeemi, luonnonvaroja ei voi kuluttaa sillä tavalla kuin nyt kulutetaan. Samalla hän rakentaa kudelman, joka on kaunis ja monimuotoinen kuin metsä. Romaanin henkilöt toimivat kuten puut, jotka puolustavat toisiaan. Minusta tuntuu, että kääntämällä tämän hienon kirjan teen jotain, millä on oikeasti edes vähän merkitystä luonnon kannalta”.
Richard Powers, 2018, The Overstory, W. W. Norton
Mainoslinkit merkattu: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti