Lakewood on Megan Giddingsin romaani, jossa luokan ja rodun kysymyksiä nostetaan esiin piinaavassa tarinassa. Muualla tehdyt vertaukset Handmaid’s Talen kaltaisiin kirjoihin kävivät nopeasti järkeen tätä lukiessa.
Megan Giddings on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka tekstejä on ilmestynyt muun muassa julkaisuissa Black Warrior Review, Arts & Letters, Gulf Coast, ja The Iowa Review. Tämä on Barbara Demingsin muistorahaston tuen vastaanottaja feministisestä fiktiosta ja editori lehdissä The Offing ja The Rumpus. Lakewood on Giddingsin esikoisromaani.
 |
| Megan Giddings. Kuva: Jon Cameron |
Lakewood kertoo nuoren, tummaihoisen Lenan tarinaa, jossa tämä joutuu ottamaan vastaan epäilyttävältä vaikuttavan työn isoäidin kuoleman jälkeen. Perheen velat osoittautuvat ylivoimaisiksi ja sairas äiti tarvitsee hoitoa, joten Lena lopettaa yliopiston työn vuoksi, josta maksetaan jopa hieman omituisen hyvin palkkaa.
Uusi työnantaja Michiganin Lakewoodissa, The Great Lakes Shipping Company, on olemassa lähinnä kulissina. Tosiasiassa Lenan täytyy osallistua erilaisiin ihmiskokeisiin, joissa tälle syötetään lääkkeitä, haastatellaan mitä oudoimmista aiheista, tarkkaillaan jatkuvasti ja jossain vaiheessa jopa vaihdetaan silmien väriä.
Lena huomaakin ihmisten suhtautuvan tähän jollain tapaa myönteisemmin sinisilmäisenä. Myös tästä tulee raportoida yhtiölle, jonka muille työntekijöille tuntuu tapahtuvan outoja asioita. Lena myös kiinnittää huomiota siihen miten yhtiön väestä kaikki tuntuvat olevan valkoisia, mutta koehenkilöistä vain yksi.
Tapahtumat kiihtyvät ja Lena joutuu pohtimaan osaansa tarkasti. Lopulta vaikeneminen tuntuu välttämättömyydeltä tämän läheisten tilanteen vuoksi, vaikka perheen historiastakin vaikuttaa löytyvän asioita, jotka ovat syystä tai toisesta salattu.
"There are times in your life, Lena knew, where to think actively about what was happening in the moment, what had recently happened, would shatter everything."
Ihmisten käyttämisellä tieteellisen tutkimuksen materiaalina on äärimmäisen rasistinen historia, josta esimerkkinä voidaan pitää vaikka Tuskegee-tutkimusta. Siinä lähes 400 afroamerikkalaista miestä vuonna 1932 valjastettiin Yhdysvaltojen toimesta kuppatutkimukseen, josta nämä eivät itse olleet tietoisia.
Koehenkilöitä kuoli, kun näille ei annettu tarvittavia lääkkeitä ja vasta vuonna 1972, kun asia tuli lehdistön kautta tietoon, koe lopetettiin. Vuonna 1997 Yhdysvaltojen silloinen presidentti esitti anteeksipyynnön uhreille.
 |
| Tuskegeen kokeiden koehenkilöitä. |
Tuskegee oli kuitenkin vain yksi esimerkki ja rodullistettujen ihmisten käyttämistä epäeettisissä tutkimuksissa ei ole pyydetty monin paikoin edelleenkään anteeksi. Esimerkiksi "modernin gynekologian isä" James Marion Sims suoritti kivuliaita kokeita naisilla, joilla ei ollut valinnanvaraa orjuuden alla. Simsiä kunnioittava patsas poistettiin viimein Central Parkista vuonna 2018.
Tämänkaltaiset kokeet olivat Giddingsin mukaan tärkeä kirjaa inspiroinut asia. Samoin yleisesti rodullistettujen kokemukset Yhdysvalloissa nykypäivänä innostivat Giddingsin kirjoittamaan juuri Lenan tarinan. Tämä sanoo The Rumpuksen haastattelussa:
"Some of Lakewood was generated from many conversations with friends about what it’s sometimes like to be not white in the United States. There are times where you get to just be a person, there are times where it feels like you could almost be on a weird prank show, and there are times where it feels like it can just be a series of thoughts and trials to see how many small and large slights you can endure. I wanted to capture that feeling in a book—the movement from personhood to haha, that’s weird I guess to feeling consistently watched and monitored to make sure you’re having the right reaction."
Kirja kysyy kuinka pitkälle yksilö on valmis menemään oman selviytymisen vuoksi kun erilaiset taloudelliset paineet tuntuvat ylivoimaisilta. Ja etenkin kuinka pitkälle yksilö on valmis menemään läheistensä vuoksi.
Giddings tuo voimakkaasti ihmisen kehon osaksi tarinaa ja sen miten valta ulottuu edelleen ihmisten ruumiiseen asti; miten normaalissa kanssakäymisessä mustat ja ruskeat kehot ovat eriarvoisessa asemassa suhteessa valkoisiin ja miten taloudellinen luokka entisestään vaikuttaa noihin rakenteisiin.
Lakewood on kirjoitettu hengästyttävällä tyylillä ja sitä lukee kuin jännäriä, joka ei anna useinkaan tilaa rentoutua. Giddingsin selkeä proosa on nautittavaa lukea vaikka välillä sen tyyli lähentelee eräänlaista body horroria. Tämä on niitä kirjoja, joissa jää usein maistelemaan yksittäisiä lauseita niiden upeuden vuoksi ja tarina jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa.
Megan Giddings, 2020, Lakewood, Amistad
*mainoslinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti