5.6.2020

Missed Translations - Meeting the Immigrant Parents Who Raised Me - Sopan Deb



Missed Translations on henkilökohtainen, koskettava ja universaaleja teemoja sisältävä kirja, jossa sukupolvien ja kulttuurien välinen kuilu yhden perheen sisällä tuntuu olevan valtava.

Sopan Deb on koomikko ja New York Timesin kirjoittaja, jonka tuore kirja kertoo tämän suhteestaan omiin vanhempiinsa. Näiden juuret ovat tiukasti Intiassa, kun taas Debin oma identiteetti on vahvasti sidottu Yhdysvaltoihin.

Debin vanhemmat saapuivat Yhdysvaltoihin erikseen 1960- ja 1970-luvuilla. Nämä päätyivät yhteen järjestetyn avioliiton kautta ja perhe asui New Jerseyssä aina siitä lähtien kun Deb oli 3-vuotias. Avioliitto ei kuitenkaan ollut toimiva ja Debin isä lähti vähin ääniin takaisin Intiaan.

Lähinnä valkoisessa ympäristössä kasvanut Deb oli jo vieraantunut kotinsa kulttuurista eikä edes osannut kaivata isäänsä. Toisaalta tämä kaipasi perheen tuomaa pysyvyyttä, jota ei kokenut löytävänsä äitinsä kanssa, joka oli hiljainen ja omissa oloissaan viihtyvä hahmo.

Deb kuvasi kirjassa myös isäänsä etäisenä hahmona koko nuoruutensa ajan. Tämä oli monella tapaa eri kulttuurista ja Deb kadehti kavereitaan, joiden isät veivät näitä korismatseihin ja jotka saivat syödä telkkarin ääressä. Edes tyttöystävistä ei voinut kertoa vanhemmilleen niin kuin kavereilla.

Olikin lukijalle hätkähdyttävää miten Debin isä pamahti esiin kirjan sivuilta äänekkäänä ja iloisen oloisena ihmisenä kun Deb viimein tapasi tämän pitkästä aikaa Intiassa. Sitä ennen paljon ehti kuitenkin tapahtua Debin elämässä.

Deb toimi journalistina useissa eri medioissa ja oli muun muassa tiivisti mukana seuraamassa Trumpin presidenttikampanjaa vaalien alla. Vuonna 2016 Deb oli raportoimassa Trumpia vastaan pidetystä protestista kun tämä äkkiä paiskattiin maahan ja poliisi piti tätä polvella paikoillaan niskasta. Onneksi tilanteella oli useita todistajia ja syyte "poliisin vastustamisesta" hylättiin nopeasti. Deb oli tuolloin CBS-uutistoimiston journalisti.

Sopan Deb. Kuva: Earl Wilson/The New York Times

Missed Translations sai alkunsa Debin halusta oppia jotain vanhemmistaan. Tällä ei ollut oikeastaan mitään tietoa kummankaan elämästä ennen New Jerseyä tai oliko näillä esimerkiksi sisaruksia tai edes kuinka vanhoja nämä olivat (seikka, joka ei ole aivan yksinkertainen kaikissa intialaisissa perheissä, kuten kirjassa tulee ilmi).

Deb esiintyi stand up -klubeilla ja huomasi, että tämän oma suhtautuminen aasialaiseen identiteettiinsä oli ohut, eikä sen vuoksi onnistunut luomaan sen kautta itselleen ääntä, jonka tämä olisi halunnut. Kirjaa varten tehty matka historiaan muutti kaiken ja lukijana tuntui etuoikeutetulta päästä seuraamaan näin henkilökohtaista prosessia.

Deb matkasi Intiaan ja tapasi isänsä vuosien hiljaisuuden jälkeen. Perillä odottava mies esitteli Intiaa, joi Debin kanssa olutta, katsoi The Americansia telkkarista ja kertoi itsestään, avioliitostaan ja Debin elämästä tarinoita. Debin pidätys Trumpin tilaisuudessa oli ollut iso uutinen Intiassa ja isä tuntui olevan tästä sekä järkyttynyt että ylpeä.

Deb sai kuulla hämmentäviä ja järkyttäviäkin seikkoja menneisyydestä. Esimerkiksi tämän oman äidin etäisyys johtui osaksi taistelusta masennuksen kanssa vaikka Debillä ei ollut tästä omia vahvoja muistikuvia. Hankala integroituminen uuteen yhteiskuntaan oli jättänyt myös jälkensä äitiin ja Debin sympatia tätä kohtaan heräsi koskettavalla tavalla. Vaiheet ennen Debin isän tapaamista olivat olleet myös kokonaan piilossa ja traumaattisiakin asioita päästiin viimein käsittelemään.

Kirjan hienointa antia olivatkin ne anteeksiantamisen ja ymmärtämisen hetket. Debin aloittama kirjaprojekti ei vain kertonut tarinaa perheestä vaan se itsessään myös korjasi tämän perheen. Vaikka lapsuudessa Deb joutui etsimään laajennettua perhettä kodin ulkopuolelta, niin nyt tuntuu kuin tällä viimein olisi oikea suhde omiin vanhempiinsa ja etenkin vahvempi suhde itseensä.

Vaikka kuvailin juuri kirjaa, jonka voisi kuvitella olevan aiheiltaan melko rankka, niin tämä kirja on hauska. Siis todella hauska. Deb tarinoi ja kertoo tavalla, josta tulee mieleen kuka tahansa, hyvät kertojan lahjat omaava, hassu tyyppi baarissa. Suosittelen tutustumaan kirjaan, sillä se auttaa ymmärtämään miten kulttuurien väliset erot ovat toisaalta hyvin heppoisia mutta toisaalta voivat pitää samassa perheessäkin eläviä ihmisiä kaukana toisistaan.











*mainoslinkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti