Auschwitzin tatuoija - Heather Morris
Auschwitzin tatuoija on Lale Sokolovin muistoihin perustuva romaani, jonka on haastattelujen perusteella kirjoittanut Heather Morris. Keskitysleireiltä on olemassa miljoonia tarinoita ja jokainen niistä ylös kirjoitettu on tärkeä. Tämä kirja kiehtoo sekä aikalaisen kuvauksena, että myös rakkaustarinana.
Lale Sokolov, slovakian juutalainen nuori liikemies, laittoi huhtikuussa 1942 päälleensä parhaan pukunsa kun tämä astui junaan matkatakseen Puolaan. Kohteena oli Auschwitz-Birkenau -leiri ja lähtemällä vapaaehtoisesti Lale kuvitteli pelastavansa loput perheestään, jotka kuitenkin tämän tietämättä olivat jo kuolleet leirillä ennen kuin tämä edes saapui perille.
Saapuminen leirille tapahtui kuten tapahtumista kuvauksia lukeneet voivat kuvitella. Olot olivat äärimmäiset, mutta Lale oli päättänyt selviytyä, kuten kirjasta sivu sivun jälkeen voi aistia Tämä sai töitä ja oli pian tätowierer, eli tatuoija, joka merkitsi leirille saapuvat ihmiset numeroin. Tämän oma numero 32407 löytyi Lalen vasemmasta kyynärvarresta.
"Tatuointi on kestänyt vain muutaman sekunnin, mutta Lalen järkytys saa ajan seisahtumaan. Hän tarttuu käsivarteensa ja tuijottaa numeroa. Miten joku voi tehdä näin toiselle ihmiselle? Hän miettii, määritteleekö tämä hetki, tämä epämääräinen numero 32407 hänen koko loppuelämänsä, oli se lyhyt tai pitkä."
Eräänä päivänä Lale näkee tatuointijonossa nuoren naisen ja rakastuu. Tämä oli mielestäni hyvin kaunis kohta kirjassa sen näennäisen yksinkertaisuuden johdosta. Ihmiset vain näkevät toisensa ja tapahtuu rakastuminen. Kaiken sen keskellä, minkä tiedämme nyt tapahtuneen.
Nuorin nainen antaa nimekseen vain Gita ja Lale käyttää suhteitaan tavatakseen tätä aina sunnuntaisin kun vain töiltään ehtii. Tästä alkaa kuvaus Lalen suhteesta SS-johtoon, muihin vankeihin ja mustaan pörssiin, sekä tarina selviytymisestä ja kahden ihmisen suhteesta, jonka jokainen lyhyt kohtaaminen saattaisi helposti olla viimeinen.
Lale Sokolov ja Heather Morris. Kuva: bbc.com |
Morris aloitti kirjoitustyön ajatuksenaan tehdä käsikirjoitus elokuvalle. Idea kuitenkin muuntui pian romaanikäsikirjoitukseksi, jonka julkaisuun Morris haki rahoitusta Kickstarterin avulla. Sittemmin kirja onkin käännetty useille kielille ja on päätynyt myydyimpien kirjojen listoille.
Auschwitzin tatuoija on tositarina ja se tekee kirjasta erityisen tunteellisen lukukokemuksen. On kuitenkin mainittava, että tiettyjä faktoja kirjasta on kyseenalaistettu ja Morris on puolustautunut sillä, että kyseessä on vahvasti jo 87-vuotiaan Sokolovin omiin muistoihin perustuva kirja, jossa ei ole suoritettu ilmeisesti paljoakaan faktantarkastusta.
On esimerkiksi epäselvää mikä Gitan vankinumero lopulta oli, olisiko mahdollista, että leirillä oli jo 1943 penisilliiniä saatavilla tai tapahtuiko vankien ja vartijoien välinen jalkapallo-ottelu todella. Mielestäni mielenkiintoinen yksityiskohta on myös, että Lalen poika on ilmoittanut isänsä kutsumanimen tosiaan olevan Lali, ei Lale. Tarinan suuriin linjoihin näillä yksityiskohdilla ei ole merkitystä, mutta holokaustin yhteydessä faktoilla toisaalta on aivan erityislaatuinen merkitys sillä sen kieltäjiä on edelleen olemassa. Morris kirjoittaa kirjan lopussa:
"Lalen tarinan kertojana aloin pitää tärkeänä ymmärtää, miten muisti ja historia joskus kulkevat rinnakkain ja joskus yrittävät erota omille teilleen, eivät esittääkseen historianluentoa, joita on jo runsain mitoin, vaan ainutlaatuisen kertomuksen ihmisyydestä."
Rakkaustarina oli tosi. Tämän vahvistaa myös Lalen ja Gitan poika Gary, joka sanoo rakkauden palaneen vanhempiensa kuolemaan saakka. Gita menehtyi vuonna 2003 ja Lale vuonna 2006. Nämä asuivat Melbournessa, Australiassa kuolemaansa saakka. Sokolov halusi kertoa tarinansa vasta vaimonsa kuoltua, koska pelkäsi joidenkin leimaavan nämä natsien kätyreiksi.
Kuva: Jouni Lähtevänoja |
Natsien kanssa työskentely on hankala aihe kun on kyse ajasta jolloin moraaliset kysymykset olivat vähintäänkin monimutkaisia. Sokolov kävi mustan pörssin kauppaa leirillä ja oli hyvää pataa korkearvoisten SS-miesten kanssa. Tämänkaltainen suhde on jotain millä voi auttaa muita vankeja, kuten Sokolov tekikin sankarimaisesti, mutta toisaalta sellaista suhdetta ei voi ylläpitää ongelmattomasti.
Lukija voi varmasti kuitenkin tehdä melko helposti omat päätelmänsä siitä miten oikeita Sokolovin teot olivat ja vähän vaikeammin pohtia miten itse olisi toiminut samassa tilanteessa.
"Tätowierer, Tätowierer, Mengele sanoo ja kumartuu pöydän ylle, "ehkä otan sinut tänään." Hän kallistaa päätään uteliaana ja näyttää nauttivan Lalen pelosta. Sitten, saatuaan huvituksensa, hän saapastelee tiehensä."
Heather Morris on kirjoittanut eräänlaisen jatko-osan Auschwitzin tatuoijalle jossa seurataan tämän tytön, Cilkan, matkaa keskitysleirille ja sodan päätyttyö lopulta toiseen vankileiriin Siperiaan "vihollisen kanssa makaamisesta".
Valitettavasti Cilkan osuudet kirjasta on myös kyseenalaistettu. Todellinen henkilö Cecília Kováčová on ollut olemassa ja Morris on haastatellut tämän muistavia ihmisiä, mutta asiantuntijat pitävät epätodennäköisenä, että SS-upseerilla ja juutalaisella tytöllä olisi voinut olla oikeasti suhdetta, jonka Morris vihjailee näillä olleen.
Kirjasta on tekeillä myös tv-sarja, joka pyritään saamaan valmiiksi 2020 kun juhlitaan Auschwitzin vapauttamisen 75-vuotis juhlia.
Auschwitzin tatuoija on kirja, joka pohjautuu pääosin todellisiin tapahtumiin ja pelkän historiallisen dokumentoinnin lisäksi antaa hienon kuvauksen ihmisen päättäväisyydestä ja ennenkaikkea rakkaudesta. Lale ja Gita ovat pari, jonka puolesta lukija jännittää. En halua spoilata tarinaa, vaikka se on tosi, mutta loppua kohden lukijaa todella kuljeteltiin tunteesta toiseen.
Harvassa tarinassa hyvä ja paha ovat niin vahvasti läsnä kuin niissä, joissa käsitellään toisen maailmansodan keskitysleirejä. Tämäkin tarina ansaitsee paikkansa muistuttamassa meitä kahtiajakautuneesta maailmasta, joka ei ole vain historiaa, vaan tuntuu muuttuvan sykleittäin aina uudestaan ajankohtaiseksi.
Heather Morris, 2019, Auschwitzin tatuoija, Aula & Co, arvostelukappale
Käy seuraamassa lukupinoa näissä nuorisolaisten medioissa: