8.11.2015

Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia




Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia: homoseksuaalisuuden rakentuminen sotienjälkeisessä Suomessa on Tuula Juvosen väitöskirja, joka löytyy Vastapainon vuonna 2002 kustantamana kirjana. Ainakin e-kirjana sitä Vastapainolta vielä löytyy, mutta kirjastot ovat ehkä varmin veto tämän suhteen. Kaikkea hyvää joutuu nimittäin vähän etsimään.

Tämä kirja on minulle hyvin tuttu sukupuolentutkimuksen opiskelijana ja yllätyin melkoisesti kun kuulin, että Tukkateatteri Tampereella on tehnyt samannimisen näytelmän, jossa kirjan tekstiä käytetään hyväksi.


Kirja on hieno kuvaus homoseksuaalisuuden sosiaalihistoriasta ja Juvonen on onnistunut tekemään samaan aikaan sekä koskettavan että akateemisen kirjan. Tartuin siihen aikeena suorittaa taas muutama opintopiste yliopistossa ja ehkä oppiakin jotain. Huomasin kuitenkin, että tämän lisäksi kirja sisälsi aidosti koskettavia, paljaita ja raadollisiakin tarinoita, joita Juvonen oli haastattelujen kautta onnistunut haalimaan.

Kirja käsitteli yli viidenkymmenenkin vuoden aikaisia tapahtumia, mutta edelleen halu varjella yksityisyyttä oli kova. Luottamus siihen, että yhteiskunta olisi muuttunut suvaitsevaksi, ei selvästi olla vielä saavutettu. Ja ehkä syystä.

Homoseksuaalisuus oli vaarallinen ruotsintauti, jota tuli karttaa kaikin keinoin. Miestenlehdissä kehotettiin jopa melko avoimesti väkivaltaan tällaisia "vääristyneitä" yksilöitä kohtaan. Sukupuolirooleja ei tullut hämärtää ja naisten tuli pukeutua ja käyttäytyä "naisellisesti". Poikkeavuus johti syrjintään.

Homot joutuivat tapaamaan toisiaan puistoissa ja julkisissa käymälöissä ja näistä kohtaamisista kerrotaan kirjassa paljon. Kertomuksista voi aistia häpeän, mutta samalla tarinoista löydetään vähän huumoriakin. Tämä myös toi esiin naisten ja miesten eron homoseksuualisia kokemuksia etsiessä. Miesten oli mahdollista tavata toisiaan salaa melko vapaasti, mutta naisten elämä oli sidottu työhön ja kotiin ja vapaa-aikakin oli melko strukturoitua. Näin ollen samanmielisen ystävän löytyminen oli lähinnä sattumankauppaa.

Osa kirjan tarinoista kertoi myös rakastavista ja vakaista parisuhteista, mutta joissa myös jouduttiin piilottelemaan. Tämä saattoi olla jopa hankalampaa kuin salaiset irtosuhteet ja näiden ihmisten puolesta tunsi välillä kiukkua sitä ympäristöä kohtaan jossa nämä joutuivat elämään. Joskus oli vain helpompaa ajautua heteroavioliittoon ja tyytyä kohtaloonsa. Omat tunteet ja teot tuli kätkeä visusti.

Suuri osa kirjan haastatelluista kertoo nimenomaan elämästä Tampereella. Etenkin elämä tehtaissa, joissa naisten välille saattoi kehittyä syviä "toveruuksia", olivat erittäin mielenkiintoista luettavaa. Niistä sai kuvan, että vaikka näitä toveruuksia ei hyväksytty, oli kuitenkin soveliasta olla vain puhumatta niistä.

Se mikä on normaalia, määritellään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Homoseksuaalisuutta tai heteroseksuaalisuutta ei ikään kuin ole olemassa, ennen kuin me puheessamme tuotamme ne. Kirja on kertomus niistä, jotka eivät sopineet normiin, mutta samalla se on kertomus niistä, jotka ylläpitivät normeja. Kirjassa yritetään ymmärtää miksi erilaisuus pelotti ja mitkä tekijät ylläpitivät tätä pelkoa.




Näytelmän on ohjannut ja käsikirjoittanut Terhi Tuominen. Se perustuu Juvosen kirjaan nimenomaan 50-lukua käsittelevien lukujen osalta ja sijoittuu Tamperelaiselle pumpulitehtaalle, jossa 16-vuotias Anne työskentelee ja haluaisi "viedä vihille kultaisen tyttönsä, jonka hymy valaisee koko maailman". Maailma on kuitenkin Annan suunnitelmia vastaan.

 Sensaatiomainen homoseksualistijuttu! Leviääkö ”ruotsalaistauti” Suomessa? Viranomaiset varoittavat: Uhkaava kasvu!

Kun tullaan 80-luvulle, niin homoseksuaalisuus ei ole enää rikos, mutta ei sitä vielä pidetä normaalinakaan. AIDS varjostaa nuorten elämää ja tässä ympäristössä myös Anna nyt viisikymppisenä käy Setan edeltäjän, Vagabondin, tansseissa, koettaa löytä "kaveria" ja pysyä näkymättömänä. 
  
Näytelmänä tämä aihe vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Hieman harmittaa, että itse en ehdi sitä käydä katsomassa. Jos siis pääset Tampereelle teatteriin 22.11 mennessä, niin käy vaikka minun puolestani kokemassa tämä. Jos olet jo käynyt katsomassa näytelmän, niin kerro ihmeessä kommentteihin kokemuksiasi. 




Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia: homoseksuaalisuuden rakentuminen sotienjälkeisessä Suomessa, 2002, Tuula Juvonen, Vastapaino



Katso myös:

 

4 kommenttia:

  1. Jälleen mielenkiintoinen lukuvinkki, kiitos!

    PS: bloggauksesi innoittamana isänpäivälahjaksi hankittu partaöljy oli miehelle mieluinen. Kiitos siis siitäkin vinkistä vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että partaöljy löytää tiensä miesten kylppärikaappeihin. On se aika kiva keksintö.

      Poista
  2. Jos uskallat, lue Tapani Heinosen Reunalla. Harvoin saa Suomessa luettavakseen mitään yhtä rohkeaa koskien homosekusulaalistuutta agraarikulttuurissa maaseudulla. Suomen Sieppari ruispellossa. Ei ennnakkoluuloisille.

    Tampere on aina ollut Suomen sulatto. Se imee kaiken, kestäää kaiken. Monilla muilla paikkakunnilla, ovat voimassa Aksel Sandemosen Janten lait, jotka löydät kirjasta Pakolasinen ylittää jälkensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinosen kirja menee lukulistalle. Luin pari arvostelua ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

      Poista