Mehiläispesä

Kuva: Asema kustannus

Anna Sailamaan Mehiläispesä kiinnitti huomioni ensin siksi, että jo kannesta tuli vahvasti mieleen Erkki Tanttu. Ajattelin, että tässä on siis oltava jotakin hyvää. Vaistoni osui oikeaan vaikka yhtymäkohdat Tanttuun löytyivät lähinnä ulkoisista seikoista. Vaikkakin jotain sellaista tiettyä tarkkanäköisyyttä siinä oli kuten Tantulla. Elämän pieniä yksityiskohtia onnistuttu poimimaan ja asettelemaan sivuille hyvin tunnistettavaan muotoon.



Sarjakuva oli melko abstrakti. Se ei ollut niinkään yksi kokonainen tarina vaan lukijalle mieluumminkin vihjailtiin jossain ja joskus tapahtuvasta tarinasta. Siitä esitettiin pieniä tuokiokuvia ja yksityiskohtia, näennäisen irrallisia ruutuja, joista kuitenkin koostui kaunis kokonaisuus.

Pidin todella Sailamaan tavasta piirtää. Jälki oli hyvin pelkistettyä. Ei varjostuksia ja turhaa tyylittelyä vaan kuva luotiin puhtaalla ja harkitulla viivalla. Mustaa valkoisella, väkevää kuvakerrontaa.

Suomalaisessa kirjallisuudessa on mielestäni menty vähän metsään kansikuvien suhteen aina silloin tällöin. On mukava nähdä, että suomalaiseen sarjakuvaan tämä trendi ei ole levinnyt. Mehiläispesän kansi on mahtava, mutta hienoja kansia löytyy kautta sarjakuvan kentän.

Tarinan tytöt nousivat hyvin pienellä informaatiolla hyvin eläviksi. Näiden suuremmalla tarinalla ei oikeastaan ole väliä, vaan vain hyvin pienillä hetkillä. Juuri kysymykset vailla vastausta tekevät sarjakuvasta mielenkiintoisen. Tyttöjen elämä muuttuu käsinkosketeltavaksi. Hiki, kyyneleet ja keskinäinen kiukku tulevat lukijaa lähelle. Samoin saippua, letit ja pehmeät tyynyt. Kyse on elävistä tekstuureista, joita lukijan eteen tuodaan. Kyse on arjesta, mutta jotain syvempääkin tuntuu olevan taustalla.

En tiedä mitä sanoa tästä. Tuntuu, että jos sanon liikaa, niin rikon jotain sarjakuvan tunnelmasta. Vangitsevaa.

"Nyt herätään, nyt pestään kainalot ja naama, nyt letitetään hiukset ja napitetaan mekko, nyt ruvetaan työhön, nyt lopetetaan, nyt syödään, nyt jatketaan, nyt lopetetaan, nyt pestään naama ja kämmenet, lausutaan kiitokset ja ruvetaan nukkumaan."

Sarjakuvan luki melko nopeasti, mutta samantien kun pääsin viimeiselle sivulle, aloitin sen uudestaan alusta. Mehiläispesän on kustantanut Asema kustannus. Sen harvat tekstit ovat suomeksi, mutta sivujen alareunasta voi tarinaa seurata myös englanniksi. Tähän sarjakuvaan erityisesti kannattaa suhtautua kokonaisuutena. Esineenä, joka toimii itsessään taideteoksena.

Mehiläispesä, 2015, Anna Sailamaa, Asema, arvostelukappale