24.11.2015

Moleskine ja töhertelijän varustelukierre





Minulla on ongelma muistikirjojen, kynien ja taiteilijatarvikkeiden kanssa. Käytän niitä kaikkia paljon, mutta ostan niitä vielä enemmän. Jotkut shoppailevat vaatteita, jotkut uusia sisustuksia, minä shoppailen kirjakaupoissa.

Tiedän etten ole yksin tämän fetissin kanssa vaan moni muukin varmasti tunnistaa itsensä tästä tekstistä. Kyse on pienestä tilkasta hedonismia arkeen, joka mielestäni on tiettyyn rajaan asti täysin tervettä. Sillä saa olla väliä millaisen luonnosvihkon tai minkä merkkisen kynän ostat.


Joskus ne vihkot saattavat olla hintaviakin. Esimerkiksi juuri Moleskinet. Ne ovat vähän kalliimpia kuin se perus ruutupaperivihko lähikaupasta, mutta kun niitä on niin paljon erilaisia ja joka vuosi tulee uusia erikoisvihkojakin myyntiin.

Oikeastaan tätä kulutusvalintaa ei tehdä täysin järkevästi, mutta pienen vihkon kohdalla se "järjettömyys" on vain läpinäkyvämpää kuin vaikka uuden auton valinnassa. Ihmiset tuskailevat makkarapakettien hintaeroja, mutta vasta isot päätökset tehdään lopulta pajon tunneperäisemmin.


Moleskine on aidosti laadukas vaihtoehto lajissaan. Jos siis todella tarvitsee kunnon välineet, niin ei ostopäätöstä joudu itselleen liikoja edes selittelemään. Itse, etenkin piirtäessä, arvostan kunnon paperia ja vihkoja, jotka eivät ensimmäisen kuukauden jälkeen ole täysin muodottomia lättyjä, joiden kannet alkavat jo halkeilemaan.

Kun lähden kotoani, niin mukanani on oikeastaan aina vähintään yksi kirja ja yksi piirustus- tai muistivihko, sekä joukko kyniä. Jos minut siis jätetään yksin kaupungille odottelemaan, niin minullapa on aina tekemistä.


Moleskinen historia vetoaa minuun. Se johtaa yli sadan vuoden takaiseen Pariisiin, jossa samantyylisiä vihkoja tehtiin käsin ja niitä käyttivät muun muassa Oscar Wilde, Vincent van Gogh, Pablo Picasso, Ernest Hemingway ja Henri Matisse. Moleskine nimitystä vihkosta alkoi käyttämään aikoinaan Bruce Chatwin.

Moleskine on journalistien, taiteilijoiden ja kirjailijoiden perinteinen työväline ja pelkkä kuvitelma Hemingwaystä Pariisilaisessa kahvilassa, Moleskine edessään, on mielikuva, jolla saa minulle myytyä aikalailla mitä vain.

Voisi sanoa, että haluan käyttää näitä vihkoja osaltaan juuri tuon historiallisen seuran takia. Tämä on minun versioni siitä kuinka teinit haluavat samanlaisen hupparin kuin vaikka Justin Biiperillä. Eräänlaista "kirjallisuuden fanipoikailua".


Moleskinen ympärille on muodostunut yhteisö luovia ihmisiä. Jos etsit sosiaalisesta mediasta hakusanoilla "Moleskine art" tai vastaavilla, niin tulet löytämään mahtavia luonnoksia, joita ihmiset ovat tehneet vihkoihinsa. Itse vihkoista muodostuu tavallaan pieniä taideteoksia.

Piirustukseen sopivia vihkoja on tullut koko ajan lisää. Niitä löytyy eri kokoisia ja muotoisia ja löytyypä niitä myös vesiväreille. Matkustajille, viini-intoilijoille ja liikemiehille löytyvät tietenkin omat tuotteet. Tästä yhdestä vihkobrändistä on kasvanut oma kulttuurinsa.


Voit löytää Moleskinen tuotteita Adlibriksen sivuilta täältä. Itse pääsin tätä tekstiä varten täydentämään Mole-varastoani Adlibriksen tarjoamalla lahjakortilla ja ensimmäinen kohteeni yhdisti kaksi mieliasiaani, Legot ja Moleskinen.

Legon limited edition Moleskine on tietysti etenkin loistava vihko, mutta siinä on myös useita Legoihin liittyviä yksityiskohtia. Voit vaikka rakentaa suoraan sen kanteen Legoilla! Onko tämä ominaisuus, jota kolmenkympin rajapyykin ylittänyt kulttuuriblogisti tarvitsee? On! Ihan mahtavaa.


Lopulta sen Moleskinen tekee oma sisältö. Tykkään siitä miltä Moleskinet näyttävät vaikkapa vuoden tiiviin käytön jäljiltä. Vihkon kiertävä nauha joutuu töihin kun sisältö alkaa paisumaan ja sitä huomaa laittaneensa tuhottomasti tunteja erilaisiin töherryksiin ja muistiinpanoihin.

Tämä on materialismia parhaimmillaan. Laadun hakemista niistä pienistä asioista.



Täältä löytyy aidosti kattava valikoima Moleskinejä

4 kommenttia:

  1. Minä joskus katselin Moleskinen kirjapäiväkirjaa etsiessäni sitä parasta mahdollista, mutta valitettavasti totesin sen yksinkertaisesti huonosti suunnitelluksi kyseiseen käyttöön. Ei se nyt ehkä huonoin vaihtoehto ollut, jos hakee jotain muuta kuin perusvihkoa, mutta parempiakin löytyi. Olisin muuten ehkä saattanut sortua siihen, osittain maineen takia... :-)

    VastaaPoista
  2. Siihen kirjapäiväkirjaan en minäkään sortunut, koska siihen tarkoitukseen soveltuu parhaiten ihan vain tyhjä vihko tai sitten Goodreads.com. Viinipäiväkirja voisi taas olla kiva jos sitä oikeasti muistaisi aina täyttää.

    VastaaPoista
  3. Minulle se ehkä sopisi, pitäisin sellaisesta, jossa on enemmän "rakennetta", paikat eri tiedoille ja arviointimahdollisuuksia rastittamalla, eri osioita muutenkin yms. Tai ainakin olisin toivonut, että minulla olisi ollut sellainen nuorempana.

    VastaaPoista
  4. Hih! Enpäs tiennyt tällaisesta Moleskine-villityksestä :) Olen itsekin hirveän tarkka siitä, että muistivihkoja on tarpeeksi eri kokoisia, erilaisin ruudutuksin tai viivoin - ja tietysti niiden pitää olla ihania. Töissä minut tunnetaan työkaverina, jonka kyniä ei missään nimessä saa mennä lainaamaan :D

    VastaaPoista