25.11.2019

The Friend - Sigrid Nunez





The Friend ansaitsi Sigrid Nunezille National Book Awardin ja perinteisesti olen huomannut, etten ole tämän palkinnon voittajiin pettynyt. Tähänkin kirjaan tartuin sellaisin ennakko-odotuksin, että en tiedä miten paljon se vaikutti lopulta kokemukseeni. Jälleen kerran kuitenkin ihastuin syvästi kirjaan.

Sigrid Nunez kirjoittaa menettämästään ystävästä. Kirjailijasta, jota ei koskaan nimetä. Tämä osin glorifioitu ja osin ongelmallinen mies jää lukijalle kivettyneeksi ja hallitsevaksi hahmoksi päähenkilön menneisyydessä.


Nykyisyydessä kirjailijaa edustaa kuitenkin tanskandoggi, joka jää päähenkilön huollettavaksi miehen hautajaisten jälkeen. Koirasta nouseekin tavallaan kirjan tärkein hahmo.

"When people are very young they see animals as equals, even as kin. That humans are different, unique and superior to all other species - this they have to be taught"

Kirja kertoo syvällisesti kirjoittamisen prosessista. Nunez lainaa ajatuksia useilta kirjailijoilta ja käyttää esimerkkinä kirjallisuuden opiskelijoita, joita tarinan päähenkilö opettaa. Nämä olivat monesti kirjan mielenkiintoisinta antia koiran omistajan arjen lisäksi.

"I once heard a stranger in agitated conversation with her pug: And I suppose it's all my fault again, isn't it? At which, I swear, the dog rolled its eyes."

Tunsin saavani todellisen pienen tehokurssin kirjallisuuden maailmaan, jossa vilahtelevat hahmot aina Samuell Beckettistä Ted Bundyyn. Kirjaa lukiessa etsin innolla lisää tietoa kaikista pienistä faktoista. Erään luvun välissä luin Rilken teoksen Kirjeitä nuorelle runoilijalle, ihan vain koska Nunez kertoi tästä niin innostavasti.

Päähenkilö huomioi miten opiskelijat elävät aivan toista elämää kuin mistä kirjoittavat. Nämä elävät sosiaalisessa mediassa päivittäin, mutta näiden tarinoiden hahmot eivät tunnu ikinä edes kuulleen kännyköistä.

Tämä on esimerkki siitä miten meihin on iskostettu tietynlainen ajatus fiktiivisesta hahmosta ja tätä ajatusta avataan edelleen kirjassa. Muun muassa miten kirjailijan hahmo on rakastettu, surun kohde ja hyvin käsinkosketeltava hahmo, mutta samalla jotain illusorista.

"The fictional character is like the beloved: always extraordinary, never just another person. So you leave out the details about how that person is just like every ohter human being. Instead, you take what you find exciting or intriquing about them, the special things that made you want to write about them in the first place, and you exaggerate those."
Sigrid Nunez

Hiljaista elämää arvostava Nunez ehti kirjoittaa 23 kirjaa ennen suuren suosion saavuttamista tällä kirjalla, jonka teemat ja tapahtumat ovat puolittain omaelämäkerrallisia.

Kirja tekee vaikutuksen tarkkanäköisyydellään ja lämmöllään. Se on analyyttinen rakkaudentunnustus kirjallisuudelle, mutta samalla pistävä kritiikki kirja-alaa kohtaan, koskettava kertomus surusta ja tarina siitä mitä tapahtuu kun kissaihmisen elämään tulee ennalta arvaamatta jättimäinen koira.

The Friend löytyy Adlibriksesta täällä

"What we miss - what we lose and what we mourn - isn’t it this that makes us who, deep down, we truly are. To say nothing of what we wanted in life but never got to have."


Sigrid Nunez, 2018, The Friend, Riverhead Books


Käy klikkaamassa sitä seuraa -nappia:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti