12.11.2019

Lauren Graham - Talking as Fast as I Can: From Gilmore Girls to Gilmore Girls



Lorelai Gilmore on hahmo, joka jäi elämään. Tiedän useita ihmisiä, jotka pahan päivän sattuessa laittavat Gilmoren tytöt pyörimään noin sadannen kerran ja paluu Stars Hollown mahdottoman aikaan pysähtyneille kaduille helpottaa välittömästi. Lorelaita esittänyt Lauren Graham on kirjoittanut kirjan ajastaan sarjassa aina sen paluuseen asti Netflixin minisarjassa.

Talking as Fast as I Can on kirja, joka varmasti antaa eniten juuri Gilmore-faneille, mutta toimii myös kertomuksena tv-tähden elämästä Kaliforniassa ihan yleisesti. Itseäni jaksoivat kuitenkin juuri ne Gilmore-aiheiset jutut kiinnostaa sen muun sisällön jäädessä hitusen ohueksi, vaikkakin viihdyttäväksi.

Joskus sitä fanina asettaa jotkin elokuvat, sarjat tai hahmot aivan erityiselle jalustalle ja ne saavat juuri itselle merkityksiä, joita sitten kuvittelee kaikkien jakavan. Sitä unohtaa, että näyttelijöillä on usein kymmenittäin rooleja ajan kuluessa ja juuri se sinun fanituksen kohde niistä kaikista voi olla vain pieni osa näyttelijän uraa.

Jo kirjan alkumetreiltä Graham kuitenkin tekee selväksi, että Lorelai Gilmore ei ole tälle vain rooli muiden joukossa, se on jotain mikä määritteli tämän uran ja josta tämä jo ensimmäisen käsikirjoituksen luettuaan tiesi, että kyseessä on ainutlaatuinen tapaus.


Graham puhuu kirjassa rooleista, joita naiset saavat äiteinä. Kuinka ohjaaja joskus jättää kutsumatta hahmoa edes nimellä vaan tästä tulee pelkkä Äiti, kuin jokainen äidin roolin kantaja olisi samanlainen yksikkö. Lorelaissa tämä näki kuitenkin äitiyden rinnalla myös toisen puolen. Sen menevän, itsenäisen ihmisen, joka Lorelai onkin ja Graham ei olisi halunnut kenenkään muun tekevän tuota roolia.

Graham ei ole katsonut itseään televisiosta ja teki nyt niin ensimmäistä kertaa tätä kirjaa varten. Heti pilotista tämä kertoi, että ensimmäinen näkemämme kohtaus on oikeasti ensimmäinen kuvattu kohtaus. Siinä Lorelai ja tämän tytär Rory istuvat Luken kahvilassa juttelemassa ja Rorya esittävälle Alexis Bledelille tämä oli samalla ensimmäinen kerta kameran edessä näyttelemässä.

Halusin itse palata tuohon kohtaukseen ja on tosiaan hämmästyttävää miten luonnolliselta se vaikuttaa. Graham laittaa tämän kemian selittämättömän onnenpotkun piikkiin. Palaset vain osuivat koloihinsa. Ei vain Lorelain ja Roryn suhteen vaan niin monien muidenkin täydellisesti valikoitujen hahmojen suhteen, joita en ala edes nyt luettelemaan ylitarjonnan vuoksi, koska ketä siitä listasta muka jättäisi pois.


Graham jatkaa jokaisen kauden kommentoimista suosikkihetkiensä, muotivalintojen ja muistojen kautta ja huomaan ajattelevani, että olisin oikeasti valmis katsomaan koko sarjan Grahamin (ja mielellään vierailijoidenkin) kommenttiraidalla. Jopa nykyisenä Netflix-bingeilyn aikakautena se on jo paljon sanottu.

Erityisen hauskoja ovat Grahamin huomiot jokaisen kauden kohdalla siitä miten aika on muuttunut. Lorelai valittaa sarjassa, ettei millekään laajakaistalle tule olemaan käyttöä, on puhelinvastaajia kasetilla ja pizzaa tilatessa etsitään puhelinluetteloa. Aika oli tosiaan eri silloin 2000-luvun alussa (kuinka vanhalta nyt tuntuu?)

Graham on kirjoittanut myös kirjan Someday, Someday, Maybe, josta kirjoitin enemmän täällä. Rory taas on monelle läheinen hahmo, tämän rakkaudesta kirjallisuuteen ja tottakai tämän KAIKKI sarjassa lukemat kirjat ovat myös listattu. Voit käydä täällä katsomassa montako yhteistä kirjaa Roryn ja sinun lukulistaltasi löytyy.


Kuuntelin Talking as Fast as I Can äänikirjana ja voin suositella tätä muillekin. Graham itse lukee kirjansa eli on kuin Lorelai lukisi sinulle. Puhe on ehkä nopeaa, mutta verrattuna sarjan vauhtiin se on lähes nukuttavan iltasatumaista. Kun ottaa huomioon, että sarjan jokaisen jakson käsikirjoituslehdet olivat pelkän dialogin osalta kolme kertaa normaalia paksumpia, niin pakkohan sitä oli jättää hengittäminen myöhemmäksi.

"Life doesn’t often spell things out for you or give you what you want exactly when you want it, otherwise it wouldn’t be called life, it would be called vending machine. It’s hard to say exactly when it will happen, and it’s true that whatever you’re after may not drop down the moment you spend all your quarters, but someday soon a train is coming. In fact, it may already be on the way. You just don’t know it yet."


Lauren Graham, 2016, Talking as Fast as I Can: From Gilmore Girls to Gilmore Girls, Ballantine Books

Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti