Kartta - Kansallisteatteri

Olet tässä.

"Kartoitus tai kartografia (kreikan sanoista chartis ’kartta’ ja graphein ’kirjoittaa’) tarkoittaa kartan avulla esittämistä, yleisimmin maan pinnan tai sen tietyn osa-alueen kuvaamista kartalle. Kartoituksella voidaan tarkoittaa myös minkä tahansa asian järjestelmällistä ja kattavaa dokumentointia." (Wikipedia)

Kaarina on poissa. Tätä jäivät kaipaamaan Tarun ja Sepon, Lauran ja Armin sekä Teron ja Merin muodostama joukko ystäviä. Kaarinan poismeno aiheuttaa yllättävän suuren aukon näiden elämissä, joista tuntuu nyt puuttuvan suunta ja tarkoitus.

Maria Kuusiluoma, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Ilja Peltonen ja Sari Puumalainen. Kuva Heli Sorjonen

"Minna Nurmelinin kirjoittama ja ohjaama Kartta on epätavanomainen komedia valinnanvapauden keskelle eksyneistä ihmisistä, jotka etsivät pakkomielteisesti rakkautta, merkitystä ja yhteyttä. Aikaan iskevä esitys näyttää tunnistettavan kuvan nykyihmisestä, joka hakee kiintopistettä mielekkäälle olemassaololleen vaikeasti hahmottuvan todellisuuden keskellä."

Yksi joukosta ei hyväksy Kaarinan poismenoa. Tämä vaatii kaikkien ryhtyvän etsintöihin. Jos Kaarinaa ei löydy, niin ehkä edes jotain merkityksellistä mitä tämä on jättänyt itsestään jälkeen.

Muut etsivät suuntaa. Nämä ovat ihmisiä, jotka hakevat järjestystä ja päämääriä, joita löytyy näytelmässä niin hyllyn purkamisesta, ruokalistoista kuin navigaattoreistakin. Lomalle lähdettäessä toinen etsii kaupungin kartasta suuntaa, mutta toinen haluaisikin lähteä vapaasti vain kävelemään.

Kreeta Salminen ja Ilja Peltonen. Kuva Heli Sorjonen.

Maailmassa oleminen määritellään erilaisin kartoin näytelmässä hyvin konkreettisesti. Tämä kuitenkin luo yhdelle ryhmässä kriisin. Miten luoda omaa todellisuutta karttojen keskellä? Mitkä rajat kartassa ovat niin todellista, että niitä ei voi ylittää ja onko vapaudella rajat? Näytelmää katsellessa tulee väistämättä mieleen Sartre, joka sanoi "Inhimillinen vapaus edeltää ihmisen olemusta ja tekee sen mahdolliseksi; ihmisen olemus on ratkaisematta hänen vapaudessaan. Mitä kutsumme vapaudeksi on mahdotonta erottaa 'inhimillisen todellisuuden' olemisesta. Ihminen ei ole olemassa ensin ollakseen sen jälkeen vapaa; ihmisen olemisen ja hänen vapaana olemisensa välillä ei ole mitään eroa."

Maria Kuusiluoma, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Ilja Peltonen, Sari Puumalainen ja Kreeta Salminen. Kuva Heli Sorjonen.

Näytelmässä haetaan merkitystä sille elämälle, jonka vapaus mahdollistaa. Sitä haetaan epätoivoisella vimmalla kun vaihtoehto tuntuu järjettömältä. Esitys tuntuu sijoittuvan jonnekin tulevaisuuteen. Sen hahmot poukkoilevat sillä kartalla, jonka Kansiksen Willensaunan lava muodostaa. Ehkä vailla merkitystä muuten kuin mitä sille itse rakennamme, koska merkitys on jotain mikä vain on luotava itse.

Minna Nurmelin sanoo: "”Kartan henkilöhahmot etsivät pakkomielteisesti rakkautta, merkitystä ja yhteyttä. He pohtivat, mikä lopulta elämässä on tärkeää ja mistä tulisi luopua, jotta mielekkyys elämälle löytyisi. Koen, että me olemme näiden kysymysten äärellä kollektiivisesti tässä ajassa, ekologisten kriisien keskellä. Yksi suurista löydöistä Kartan henkilöille onkin lopulta yhteisön merkitys. Kartta ylistää yhteisöä!”.

Maria Kuusiluoma ja Kreeta Salminen. Kuva Heli Sorjonen.

Lisätietoa esityksestä löydät Kansallisteatterin sivuilta täällä. Hyvää eksistentiaalista kriisiä!

Rooleissa Maria Kuusiluoma, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Ilja Peltonen, Sari Puumalainen ja Kreeta
Salminen
Ohjaus Minna Nurmelin
Lavastus Maiju Loukola
Pukusuunnittelu Auli Turtiainen
Valosuunnittelu Aslak Sandström
Videosuunnittelu Ida Järvinen ja Matias Koivuniemi
Äänisuunnittelu Jani Peltola
Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen
Mediataideteokset Camilo Sanchez, Liisi Soroush ja Alex van Giersbergen (Konvolv-osuuskunta)

Enemmän kulttuuriasiaa:

Lukupino Facebookissa

Lukupino Instagramissa

Lukupino Twitterissä