maanantai 24. lokakuuta 2016

Syitä pysytellä hengissä




Matt Haig kirjoitti kirjan Syitä pysytellä hengissä päiväkirjamaisena teoksena käsitellessään omaa masennustaan. Päiväkirja se ei kuitenkaan varsinaisesti ole. Eikä esseekokoelma, eikä edes varsinainen opaskirja. Se on vain syitä, huomioita ja hauskoja ja koskettavia kommentteja, jotka on kirjoitettu auttamaan toisia ihmisiä.

Matt Haig on brittiläinen kirjailija, jonka kirjoihin tutustuin lähemmin vasta viime vuonna The Humansin myötä. Tämä on kirjoittanut myös kirjoja digitaalisesta markkinoinnista, artikkeleita lehtiin ja joitain lastenkirjoja. The Humans oli kuitenkin jotain poikkeuksellista. Ehkä paras kirja, jonka luin viime vuonna, mutta siitä lisää myöhemmin.

Haigin ollessa 24-vuotias jotain tapahtui. Maailma synkkeni ja tämä suunnitteli jossain Ibizalla kallioilla seistessään hyppäävänsä. Haig ei kuitenkaan hypännyt sinä päivänä eikä seuraavanakaan. Sen sijaan hän kirjoitti kirjan. Syitä pysytellä hengissä.

"Tämä kirja on mahdoton. Kolmetoista vuotta sitten olin varma, ettei näin voisi käydä.
Tein nimittäin kuolemaa. Tai olin tulossa hulluksi.
Silloin ei tuntunut mitenkään mahdolliselta, että voisin vielä olla täällä. Joskus epäilin jopa sitä, selviäisinkö seuraavasta kymmenestä minuutista. Enkä mitenkään olisi voinut uskoa, että voisin joskus olla niin terve ja luottaa itseeni niin paljon, että pystyisin kirjoittamaan kokemastani tällä tavalla."

Kirja on kevyttä luettavaa. Periaatteessa kauheaa sanoa, ottaen huomioon sen aiheen, mutta Haig suhtautuu sanomaansa huumorilla ja välittömyydellä. Silti itsemurhaa tai masennusta ei ole kirjassa trivialisoitu. Haig ottaa aiheensa vakavasti. Huumori ei ole leikiksi lyömistä kun aihe käy liian todelliseksi vaan se on koko aiheen läpäisevää, tarkkailevaa ja hienovaraista. Kirja on äärimmäisen surullinen paikka paikoin, mutta se ei syö sitä pohjimmaista keveyttä, jota Haig rakentaa sanoillaan. Tämä on ehkä surullisin hauska kirja, jonka olen lukenut.

"Evoluutiopsykologit lienevät oikeassa. Me ihmiset olemme ehkä menneet lajinkehityksessä liian pitkälle. Olemme ensimmäinen tarpeeksi älykäs laji ymmärtämään kosmoksen täydellisesti, ja tuon älykkyyden hintana saattaa olla kyky tuntea koko maailmankaikkeuden pimeys."

Kirja on todella rehellinen. Haig kertoo masennuksestaan, lääkkeistä, suhteestaan lähimmäisiin ja muista intiimeistä asioista elämässään. Hän myös kertoo yleisiä faktoja masennuksesta, käy keskustelua itsensä kanssa aikakoneessa ja tekee monenlaisia listoja. Esimerkiksi lista "asioista, joita sanotaan masentuneille, mutta ei muille hengenvaarassa oleville", on melko hulvaton. Tai olisi, jos se ei olisi niin totta.

Matt Haig. Kuva: Ben Bentley
"Älä viitsi. Mä tiedän, että sulla on tuberkuloosi, mutta voisivathan asiat olla huonomminkin. Ainakaan kukaan ei ole kuollut."

"Mitä sä luulet, miksi sulla on vatsasyöpä."

"Sanoitsä Alzheimer? Älä kuule mulle ala, mulla on sitä koko ajan."

Haig nimeää kirjalle kaksi tarkoitusta. Hän haluaa sen hälventävän masennuksen leimaa ja vakuuttavan, etteivät "näkymät laakson pohjalta katsottuna ole niitä selkeimpiä". Väitän tämän onnistuneen. Masennuksesta on hankala kirjoittaa vaipumatta latteuksiin. Vaikka Haig menisi kuinka synkille poluille kirjassa, niin tämä tuntuu aina löytävän sieltä polun päästä jonkin oivalluksen tai yllättävän syvällisen ajatuksen.

Vielä enemmän kuin Syitä pysytellä hengissä, positiivisemman viestin ihmiskunnalle antoi silti Haigin kirja The Humans. Siinä avaruudesta tullut olio soluttautuu keskuuteemme ja antaa listan ohjeita ihmisille. Tämä lista on täydellinen, suosittelen tutustumaan siihen, mutta siitä tosiaan lisää myöhemmin.

Muista teoksista Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi tuli luonnollisesti myös mieleen kirjaa lukiessa. Kaksi henkilökohtaista kirjaa masennuksen kokemisesta lähes peräjälkeen laittoi automaattisesti vertailemaan näitä kahta. En kumpaakaan kirjaa halua kuitenkaan varsinaisesti "arvostella", sillä ne ovat henkilökohtaisia kokemuksia ja siis jo itsessään siksi arvokkaita.

Oli kuitenkin mielenkiintoista miten paljon samanlaisia ajatuksia näiden kahden kirjailijan päässä oli. Vanhatalon kokemukset olivat näin suomalaisessa arjessa elävälle lukijalle ehkä tutumman oloisia, mutta samanlailla masennus esiintyi Vanhatalollakin eräänlaisena tummana mörkönä, jonka tuloa ei voi itse hallita.

Haig on kirjailija, jonka teksteistä kaikuu lämpö ja aitous. Tällä on persoonallinen ääni, jossa ei tunnu olevan minkäänlaista itsesensuuria. On turha pelätä oppikirjamaista teosta masennuksen syistä ja seurauksista tai sitä, että Haig kehottaisi lenkkeilemään masennusta pois. Uskon, että moni siellä synkemmällä puolella käynyt tunnistaa asioita, joista Haig kirjoittaa. Syitä pysytellä hengissä on tärkeä teos jos se vaikuttaa edes yhden ihmisen elämään positiivisesti ja onhan kirjoilla se lähes maaginen kyky pelastaa henkiä.

Jos masennus koskettaa elämää, niin kannattaa tutustua myös Mielenterveysseuraan, josta löytyy monipuolisesti apua. Valtakunnallinen kriisipuhelin on: 010 195 202 (Arkisin klo 9.00–07.00 Viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00). Ihan vain niinkuin varmuuden vuoksi, sillä näkymät sieltä laakson pohjalta eivät tosiaan aina ole niitä selkeimpiä.


Syitä pysytellä hengissä, 2016, Matt Haig, Suom. Jaakko Heinimäki, Alk. Reasons to Stay Alive, Viisas elämä, arvostelukappale


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.