torstai 21. huhtikuuta 2016

Japanomania - kirja ja näyttely



Ateneumin näyttely Japanomania esittelee sitä yllättävänkin suurta vaikutusta, joka Japanilla oli länsimaiseen taiteeseen. Kun Japani avautui 1860-luvulla muulle maailmalle, syntyi suuri kiinnostus Itä-Aasiaa ja sen kulttuuria kohtaan. Taide-esineitä keräiltiin ja niistä otettiin vaikutteita. Laitoin museokortin taskuun ja kävin tutustumassa tuoreeseen näyttelyyn. Tämän jälkeen olikin ilo tarttua kirjaan Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875 - 1918.

Otin museokaveriksi 9-vuotiaan poikani, joka oli lievästi sanoen vähän epäileväinen kun kerroin miten tämä varmaan viihtyisi näyttelyssä. Tästä tuli kuitenkin yksi niistä harvoista tilanteista kun pääsin sanomaan, että "minähän sanoin". Näyttely on tarpeeksi monipuolinen, että se jaksaa kiinnostaa nuorempaakin kävijää. Aihe on Japani, mutta tyyli vaihtelee suuresti huoneesta huoneeseen.

Albert Edelfelt: Pariisitar (Virginie), 1883. Joensuun taidemuseo, Neiti Arla Cederbergin taidekokoelma. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

On talvimaisemia, keramiikkaa, hiljaista kauneutta, Suomen taiteen klassikoita. Jokainen huone oli oma maailmansa. Lempihuoneemme taisi kuitenkin olla kierroksen puolivälistä. Sieltä löysimme ison sohvan, jonka eteen oli kasattu valtava määrä kirjoja ja mangaa! Huoneessa oli myös mahdollista piirtää erityisille kankaille, joille saattoi tehdä kuvia siveltimellä ja vedellä. Ei hassumpaa.

Näyttelyssä oli useita omia henkilökohtaisia suosikkejani ja paljon uutta ihmeteltävää. Kun nyt katsoi niitä vanhoja tuttuja maalauksia, niin oli vähän ällistyttävää miten sitä Japani-yhteyttä ei ollut ennen oikeastaan ajatellut. Nyt se tuli esiin melko ilmiselvänä.

Helene Schjerfbeck: Kansakoulutyttö II, 1908. Ateneumin taidemuseo, kok. Hallonblad. © Kuvasto. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Japanomaniasta kertova kirja avasi tuota yhteyttä melkoisesti. Taiteilijoiden kiinnostus Japania kohtaan on ollut kansainvälisesti kasvavaa ja myös muoti ja kulutustavarat ovat vaikuttuneet itämaista. Meille pohjoismaalaisille suhde on kuitenkin ollut erityislaatuinen. Muun muassa se hiljainen kauneus, lumiset maisemat, yksinkertaisuus ja eläinaiheet yhdistävät merkittävällä tavalla pohjoisen ja idän taiteen.

Eric O. W. Ehrström: Luminen pihlajanmarjaterttu, 1908. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Kirjoitin miten Suomen taiteen tarina oli näyttelynä vielä antoisampi kirjan kera. Ei yllättävää, että Japanomania avautui myös näyttelynä aivan uudella tavalla kun näyttelyssä käyntien välillä (tähän mennessä olen tainnut nähdä sen jo neljä kertaa) luin lähes yhdeltä istumalta Japanomania-kirjan.

Kirja on massiivinen pakkaus tietoa, mutta kuitenkin viihdyttävä lukukokemus. Aihe on kiinnostava ja japanomanian historia seuraa melkoisen mielenkiintoisia kehityskulkuja. Kannattaa lukea miten erilaiset tapahtumat, postikortit, taiteilijat ja vaikka matkailu vaikuttivat idän ja lännen välisen ihastumisen syntymiseen.

Parasta lukukokemuksessa olivat tietysti ne lukuisat värikuvat. Itse laitoin lattialle pitkäkseni, varasin ympärilleni kahvia ja epäterveellistä välipalaa ja annoin palaa. Kirja on massiivinen myös kooltaan ja kun sanon, että lukukokemus oli viihdyttävä, niin tarkoitan sitä hyvin kokonaisvaltaisesti. Olin siellä lattialla tunteja. Se oli kuin oma pieni luentosarja ja näyttely ja tämän takia rakastan näitä suuria taidekirjoja kun ne ovat kunnolla tehty.

Bruno Liljefors: Närhet, 1886. Nationalmuseum, Tukholma. Kuva: Nationalmuseum

 Laadusta vastasivat useat hienot artikkeleiden laatijat. Japanomaniaa lähestyttiin niin tyylien ja tekniikoiden kuin yksittäisten taiteilijoiden ja keräilijöidenkin kautta. Pohdittiin japanilaisen rekvisiitan käyttöä ja japanomanian kaupallisuutta. Eipä olisi paljoa monipuolisempaa matkaa saattanut toivoa ja innostus heräsi tutustumaan tiettyihin teemoihin ja taiteilijoihin tarkemminkin.


Edelleen siis painotan, että tutustukaa ihan yleisesti näyttelyiden yhteydessä julkaistaviin kirjoihin. Takaan, että kokemus sekä näyttelystä että kirjasta on aivan eri kun ne nautitaan sekakäyttönä. Japanomania -näyttelyyn voi tutusta vielä 15.5. asti ja toki Ateneumissa on meneillään muitakin kiinnostavia näyttelyitä (kuten Rodin, josta lisää Lukupinossa täällä). Itse teoksista annan kuvien puhua puolestaan. Nämä ovat kuitenkin vain hyvin pieni katsaus siihen mitä Ateneumin seinien sisäpuolella on tällä hektellä tarjolla.



Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875 - 1918. 2016. Toimittaneet: Gabriel P. Weisberg, Anna-Maria von Bonsdorff, Hanne Selkokari. Kansallisgalleria. Arvostelukappale.

2 kommenttia:

  1. No huu miten kiinnostavan kuuloinen! Täytynee löytää rako mennä tsekkaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nyt on Ateneum se houkuttelevin taidekohde Helsingissä. Paljon sellaista mitä tulee mentyä uudelleen ja uudelleen pällistelemään.

      Poista

Kiitos kaikille kommentoijille.