keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Suomen taiteen tarina - kirja ja näyttely





Suomen taiteen tarina on Ateneumin tuore näyttely, jossa käydään läpi Suomen yhteiskunnallisen rakenteen muutoksia vuodesta 1809 aina 1970-luvulle asti sekä näiden muutosten vaikutusta taiteeseemme. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin myös sen nimeä kantava kirja, joka sisältää kuusitoista taidehistoriallista teema-artikkelia ja viiden suomalaisen kirjailijan laatiman novellin.

Kirja on tekstimäärältään melko pieni, mutta sitäkin antoisampi. Se antaa todella tiiviissä paketissa kuvan suomalaisen taiteen kentästä ja sen muutoksista. Kiintopisteenä toimivat Ateneumin koulutoiminta ja näyttelyt, sekä muutamat tärkeimmät taiteilijat. Mitään kaikenkattavaa akateemista opusta tästä ei ole yritetty leipoa vaan nopea, hieno ja yleissivistävä teos.


Magnus von Wright: Annankatu kylmänä talviaamuna, 1868. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jaakko Holm

Kiehtovimmaksi puoleksi kirjassa luonnollisesti nousevat ne lukuisat värikuvat teoksista. Huomasin käyttäväni enemmän aikaa kirjan katselemiseen kuin lukemiseen. Monet tauluista olivat jo ikisuosikkejani ja osa taas nousi kirjan kautta ihan uudessa valossa esiin. Joitain suosikeistani esittelenkin myös tämän jutun kuvien kautta.

Kirjan artikkelit ovat jäsennelty aikakausittain erilaisiin aihealueisiin. Käydään läpi Ateneumin historiaa, taiteen merkitystä identiteetin rakentajana ja nostetaan esille muutamia merkkiteoksia. On mielenkiintoista miten esimerkiksi sota-aika vaikutti suomalaiseen taiteeseen tai miten suuri merkitys Pariisilla on ollut taiteilijoihimme.

Ellen Thesleff: Omakuva, 1894-1895. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Taide on ollut keino luoda kuvaa maastamme ulkopuolisille. Näyttelyiden kautta olemme halunneet antaa kuvan itsenäisestä ja länsimaisesta kansasta. Erityisesti Pariisin maailmannäyttely onnistui tässä tavoitteessa loistavasti vuonna 1900. Olihan meillä Akseli Gallen-Kallelan kaltaisia uskomattomia taiteilijoita edustajina.

Suomessa taiteen kentällä saavuttivat suosiota erityisesti maisemat ja sittemmin myös muotokuvat. Maisemien mestareita meiltä suorastaan sikisi ja kirja on pullollaan mitä mestarillisempia tyylinäytteitä. Symbolisimin kautta 1800-luvun lopulla suomalainen taide muuttui mielestäni entistä mielenkiintoisemmaksi ja erityisesti Hugo Simbergin kaltaiset taiteilijat loivat uudenlaista taiteen kenttää.

Werner Holmberg: Kyröskoski, 1854. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Kirjan novellit toivat kirjaan aivan uuden poikkitaiteellisen kerroksen. Juha Itkonen, Riikka Ala-Harja, Heidi Köngäs, Sirpa Kähkönen ja Matti Rönkä ovat laatineet mainioita pieni tuokiokuvia, jotka avaavat taiteen tarinaa mielikuvituksen kautta. Tarinat sekä rytmittävät kirjan muuta sisältöä että toimivat omina pieninä taideteoksinaan.

Tieteellisen tekstin ongelma on usein siinä, että se ei jätä paljoa tilaa inhimillisille tunteille muuten kuin teoreettisella tasolla. Nämä novellit aina välillä muistuttavat lukijaa mistä taiteessa on lopulta kyse. Ei niinkään vuosiluvuista teorioista vaan emootiosta. Ja onhan se hienoa, että kirjallisuus ja kuvataide taas hieman lähentyvät toisiaan.

Antti Favén: Eino Leinon muotokuva, 1922. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Henri Tuomi

Suomen taiteen tarina -näyttely on laaja ja vaikuttava katsaus menneisyyteen ja vähän nykyisyyteenkin. Se toimii hienosti yhteen samaan aikaan pyörivän Japanomania -näyttelyn kanssa, molemmissa tutkitaan suomalaisen taiteen erityispiirteitä joistain tietyistä kiintopisteistä käsin. Japanomaniassa luonnollisesti Japanin vaikutuksen kautta ja Taiteen tarinassa muun muassa maisemien, symbolismin, Kalevalan ja monen muun kautta.

Pekka Halonen: Avannolla, 1900. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Suomalainen taide on todella monisyinen kokonaisuus ja mielestäni tämä näyttely on onnistunut jäsentelemään sieltä helposti havaittavia palasia ja näytteitä meidän nähtäväksi. Erityisen hienosti on toteutettu teosten esillepano. Suomen taiteet klassikot roikkuvat seinällä aivan vieri vieren. Moniakaan teoksia ei aseteta esille yli muiden vaan katsojalle annetaan normaalin rauhallisen ja hitaan kokemuksen sijaan punk-henkisesti tiivis ja päällekäyvä kokemus. Tämä oli tervetullutta.

Pääsalissa kohtaavat esimerkiksi Eero Järnefeltin Kaski (1893) ja Edvard Munchin Kylpeviä miehiä (1907–08) sekä kauan yleisön ulottumattomissa olleet mestariteokset kuten Anders Zornin Kylpeviä tyttöjä ulkosalla (1890) ja Ilja Repinin Natalia Nordmannin muotokuva (1900). Osassa näyttelystä on tiheä salonkiripustus samaan tapaan kuin Ateneumissa yli 100 vuotta sitten.

Näyttely ja kirja tukivat toisiaan yllätyksellisillä tavoilla. Kirjan jälkeen koin näyttelyn aivan uudella tavalla. Taulut eivät olleet irrallisia teoksia vaan aidosti osa tarinaa. Usein näyttelyn yhteydessä oleva kirja saattaa jäädä huomiomatta, mutta niihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Kokemus näyttelystä oli kirjan jälkeen paljon syvempi, kokonaiskuva selkeämpi ja ne tutut lempiteoksetkin sidottu laajempaan narratiiviin. On hankala olla näkemättä kirjaa ja näyttelyä yhtenäisenä teoksena.

Helene Schjerfbeck: Kansakoulutyttö II, 1908. Ateneumin taidemuseo, kok. Hallonblad. © Kuvasto. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Tässä maassa on tehty ihan törkyhienoa taidetta ja tämä näyttely tarjoaa ikkunan kurkistaa sen historiaan. Suosittelen ettet jätä tilaisuutta käyttämättä. Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös luentosarja, joista lisätietoa täällä.



Suomen taiteen tarina, 2016, Ateneum/Kansallisgalleria ja Hatje&Cantz.arvostelukappale
Näyttelytyöryhmä: Susanna Pettersson, intendentti Timo Huusko, amanuenssi Anu Utriainen, erikoistutkija Erkki Anttonen, arkisto- ja kirjastopäällikkö Hanna-Leena Paloposki ja kokoelmanhallintajohtaja Riitta Ojanperä. Elämyksellisestä näyttelyarkkitehtuurista vastaa hollantilainen Marcel Schmalgemeijer ja tilagrafiikasta Mariëlle Tolenaar.

4 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa! Näyttelyn olin aikonut käydä katsomassa, mutta kirjasta en tiennytkään. Eniten tosin odotan Japanomania-näyttelyn myötä taas Helsinkiin matkanneen Virginien kohtaamista, mutta tämä kuvaamasi näyttely kuulostaa ilahduttavan tiiviiltä ja miellyttävältä, ja yleissivistävältäkin!

    VastaaPoista
  2. Japanomania oli tosiaan upea ja Virginie oli näyttävästi esillä. Olen jo muutaman kerran käynyt siellä katselemassa Hammershøin töitä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkistä. Näyttely täytyy käydä katsomassa, mutta kyllä tuo kirjakin kiinnostaa. Samoissa kansissa kunnon tietopläjäys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietopläjäys tosiaan. Aika moni asia kirjassa tuli ihan yllätyksenä.

      Poista

Kiitos kaikille kommentoijille.