sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Thaïs


Sabina Cvilak, Jaakko Kortekangas, Luc Robert. Kuva: Heikki Tuuli

Thaïs Kansallisoopperassa oli loistava lopetus omalle kulttuurivuodelleni ja loput vuodesta kalenteri onkin pyhitetty lähinnä lukemiselle ja joulustamiselle. Jules Massenetin (1842–1912) ooppera perustuu vanhaan legendaan kurtisaanista nimeltä Thaïs ja etenkin Anatole Francen vuonna 1890 julkaisemaan samannimiseen kirjaan. Nicola Raabin ohjauksessa suomalainen oopperayleisö sai taas ihmeteltävää kun Thaïs palasi ohjelmistoon 18.12.


Anatole Francen kirja seuraa tarinaa, joka tuntuu sekoitukselta antiikin myyttejä ja melodramaattista saippuaoopperaa. Paphnuce niminen munkki välttää nuoruudessaan kauniin laulajatteren tuomat kiusaukset, mutta päättää myöhemmin palata pelastamaan tuon kurtisaanin Kristukselle.

Martin van Maelen kuvitusta kirjaan Thaïs
Paphnucen hahmo on mielestäni herkullinen. Tämä pyhääkin pyhempi mies tulee pelastamaan kaunottaren vieraiden miesten kynsistä. Nämä miehet saavat kohdalleen munkin vihan, jota kuitenkin toteutetaan lähinnä kyräilemällä jumalaan vedoten. Tämä on uskonnollinen fundamentalisti, joka peittää mustasukkaisuutensa ja katkeruutensa uskonsa varjoon. Tämä näyttäytyy Thaïsille koreana keikarina, jotta voittaa tämän puolelleen ja saa kuin saakin tämän "löytämään kristuksen".

Osat kuitenkin vaihtuvat. Thaïsin kääntymyksen jälkeen Paphnuce joutuu kohtaamaan omat tunteensa. Tämä hylkää näyttävästi jumalan kieltämällä taivaan olemassaolon ja julistaa kuinka ainoa todellinen rakkaus on maallista. Minulle tämä oli koskettavaa. Ihminen astuu esiin sen peitteen takaa, joka on uskonto, ja ottaa vastuun omista tunteistaan ja teoistaan.

Kansallisoopperassa tarina sai arvoisensa kohtelun. Koska kirja teki minuun vaikutuksen, oli kokemukseni oopperastakin korostunut. On taas hankala muistella mihin kirja päättyi ja mistä ooppera alkoi, niin yhteen nivoutuneet ne ovat nyt mielessäni.

Tove Åman, Sabina Cvilak, Luc Robert, Ann-Marie Heino. Kuva: Heikki Tuuli

Paphnucen nimi on nyt vaihtunut Athanaëliksi ja tämän roolin esitti Tommi Hakala. Tämä teki suorituksen, joka kirvoitti monet aplodit esityksen aikana ja sai minut arvostamaan Athanaëlin hahmoa aivan uudella tavalla. Esityksessä oli voimaa, joka huokui Hakalasta aina kun tämä oli lavalla.

Thaïsin roolin esitti Veronika Dzhioeva, joka muodosti Hakalan kanssa täydellisen parin. Tunsin kuuntelevani maailmanluokan oopperaa ja mietinkin miten ihmeellistä on kömpiä sateisesta Helsingistä oopperatalon näyttämölle ja päätyä näin erilaiseen maailmaan.

Luc Robert. Kuva: Heikki Tuuli

Esitys oli näyttävä vaikkakin välillä hämmentävä. Puvut olivat omaa luokkaansa ja lavastus oli yksityiskohtaista ja kaikenkaikkiaan suurta. Joissakin kohtauksissa tuntui kuin lavasteet olisivat kuitenkin olleet epäkunnossa kun esimerkiksi tumma sermi jäi peittämään puolet lavasta.

Jotkin elementit tuntuivat jättävän katsojalle ikään kuin vähemmän nähtävää, mutta ehkä tämä oli tarkoitus. Johan Engelsin luoma huima visuaalinen maailma on herättänyt kiinnostusta maailmanlaajuisesti ja koko puvustus ja lavastus olivatkin lainassa Los Angelesin oopperalla.

Tämä kannattaa kokea. Ooppera kertoo suuren tarinan ja tekee sen silmiä ja korvia hivelevästi. Jokainen osa kokonaisuutta ylistää maallisia nautintoja ja tuo esiin niiden haluttavuuden. Tuntuu kuin Massenet olisi musiikissaan tehnyt jonkin suuren oivalluksen Thaïsin tarinasta ja on onnistunut välittämään sen katsojalle.

Thaïs on Kansallisoopperan ohjelmistossa vielä 9.1.2016 asti.



Musiikki Jules Massenet
Musiikinjohto Patrick Fournillier
Ohjaus Nicola Raab
Lavastus Johan Engels
Puvut Johan Engels
Valaistus Linus Fellbom
Näin esityksen lehdistölipulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.