5.10.2022

Kirsikkapuun alla – Japanilaisia puupiirroksia Sinebrychoffin taidemuseossa


Japanilaiset puupiirrokset ovat kiehtovia, koska niissä yhdistyvät teosten materiaalinen hauraus voimakkaisiin aiheisiin. Taidokkaat kuvat kertovat ajasta, jolloin kokonainen kulttuuri oli muuntumassa omannäköisekseen. Myös näyttelyn hetkistä nauttimisen teema puhuttelee.

Sinebrychoffin taidemuseossa nähtävät teokset ovat osa Kansallisgallerian yli 900 japanilaisen puupiirroksen kokoelmaa, joista on koottu noin 140 teosta kattava näyttely. Näyttely keskittyy Edo-kaudelle (1600 - 1868) ja aikansa mestareihin, kuten Kunisadan, Toyokunin ja Kuniyoshin töihin.


Utagawa Kuniyoshi (1798–1861) Näyttelijät Ichikawa Ichikawa Ebizō, Iwai Shijaku ja Onoe Baikō, näytelmässä Kagamiyama Kokyō no Nishiki-e (Vanha värikuva Kagami-vuoresta) (1850–1870) Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis


Ukiyo on käsite, jolla viitataan maalliseen hyvään ja hetkeen tarttumiseen. Ukiyo-e on puupiirrostyyli, jossa käsitellään juuri tuota elämysten maailmaa. Näyttelyn teoksissa tulevat esiin erityisesti kabuki -teatteri, puutarhat ja kauniissa ympäristöissä matkailu.


Utagawa (Ando) Hiroshige Syksyinen kuutamo Ishiyamalla, sarjasta Kahdeksan näköalaa Ōmista (Ōmi hakkei) n. 1835 Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Ainur Nasretdin


Amanuenssi Salla Heino on kuratoinut näyttelyn. Hän kertoo miten hauraat puupiirrokset ovat harvoin nähtävillä jo sen vuoksi, että niitä ei haluta altistaa valolle liian usein. 1900-luvun alussa hankittuja töitä onkin nähty laajemmin vasta 1985 ja edellisestäkin näyttelystä on aikaa jo parikymmentä vuotta. Erityisen mielenkiintoista on, miten nämä puupiirroksen mestarit osallistuivat kuvan tekemiseen usein osana isompaa tiimiä ja varsinainen kaiverruskin saattoi jäädä muiden käsityöläisten työksi.


Amanuenssi, näyttelyn kuraattori, Salla Heino


Lisätietoa näyttelystä löydät Sinebrychoffin taidemuseon sivuilta täällä. Ukiyon käsite on hyvä pitää mielessä teoksia kiertäessä. Miten kuvat tosiaan kuvaavat omilla tavoillaan maallista ja hetkellistä hyvää. On hankala kuvitella miten niissä eläväksi tehdyt materiaalit ja tilat on saatu aikaan puuhun kaiverretuilla viivoilla ja tilkalla väriä. On myös mielenkiintoista ajatella miten useat näyttelyn kuvat olivat kuin aikansa mainoslehtisiä. Jotkin Kansallisgalleriankin teokset ovat saattaneet tulla pakkausmateriaalina. Ajan kuluminen lisää arvostusta ja näiden teosten äärellä on helppo tuntea historia konkreettisena jatkumona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti