Maailma on nyrjähtänyt, mennyt sijoiltaan. Ajatus ei ole meidän aikamme yksinoikeus. Menneisyyden haamut huutavat samaa lausetta vuosisatojen takaa ja julistavat sanomaansa Kansallisteatterin lavalla William Shakespearen, Britney Spearsin ja Jim Morrisonin sanoin.
Hamlet on niitä näytelmiä, jotka ovat jollain tavalla tuttuja lähes kaikille. Osa yhteistä kulttuuria ja unta. Jos lapsena parodioitiin teatteria leikissä, niin luultavasti pidettiin kädessä näkymätöntä pääkalloa ja lausuttiin ne kuuluisat sanat "Ollako vai eikö, siinä pulma".
Olemisen ongelma siinä lapsen leikissä on aina kiehtonut minua. Miten traaginen teksti on muuttunut osaksi kulttuuria niin syvälle, että sen voima on samalla nakertunut. Siksi Hamlet vaatii uusia tulkintoja. Uusia tapoja tuoda sen viesti kuuluuviin. Ei nykyaikaan, vaan ulos sen itsensä toisintamasta kulttuurista. Uusia unia, uusille sukupolville.
 |
| Kuva Yehia Eweis. Kuvassa Olavi Uusivirta. |
Kansallisteatterin lava kieli välittömästi juuri muutoksesta. Kaisa Rasilan lavastus oli mahtipontinen koossaan, mutta pelkistetty materiaaleissaan. Kuolema oli läsnä pienin vihjein niin puunrungoissa kuin kuolinliinojen kaltaisesti kahisevissa muovipressuissa. Tila oli suunniteltu niin, että näyttelijät tuovat siihen eloa.
 |
| Kuva Yehia Eweis, kuvassa Aleksi Holkko, Olavi Uusivirta ja Fanni Noroila |
Juuri eloa Shakespearen tekstiin oli pumpattu. Teksti ei tarvitse tekohengitystä, mutta sen sisältämä voima oltiin löydetty ilman, että tarvittiin varsinaista "modernisointia". Olavi Uusivirran Hamlet on ensisilmäykseltä maskuliininen rocktähti, mutta hän antaa miehisyyden merkkien venyä ja taipua hienosti läpi näytelmän.
 |
| Kuva Yehia Eweis. Kuvassa Olavi Uusivirta. |
Kun Fanni Noroilan esittämä Ofelia on lavalla, niin on siinä jotain sähköistä. Tulkinta on raikas ja tekee hahmosta todellisen yksilön. Erityisesti se Britney-tulkinta suorastaan ui sieluun. Ylipäätään musiikkia on käytetty läpi näytelmän voimakkain ja paikoin myös hauskoin tavoin. Horatio toimii läpi esityksen eräänlaisena hovikitaristina ja tätä esittävä Timo Kämäräinen on ollut vastuussa myös teoksen sävellyksestä.
Hamlet on saanut räjähtävän tulkinnan ja ohjaaja Samuli Reunasen ja kirjailija-dramaturgi Aina Bergrothin sovitus ei sorru tavanomaisuuksiin. Klassikkoa käsitellään kunnioittavasti ja yleisöä ei aliarvioida. Kyse on näyttelijöiden ja katsojien yhteisestä illasta, joka muodostuu todelliseksi tapahtumaksi välkkyvine valoineen. Hamlet-klubiksi, jossa savukoneiden keskellä ollaan keskellä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Lisätietoa näytelmästä löydät Kansallisteatterin sivuilta täällä.
 |
| Kuva Yehia Eweis, kuvassa Ola Blick, Timo Kämäräinen ja Karlo Haapiainen |
Suomennos Matti Rossi – Ohjaus Samuli Reunanen – Sovitus Samuli Reunanen ja Aina Bergroth – Esitysdramaturgi Aina Bergroth – Lavastus Kaisa Rasila – Puvustus Auli Turtiainen – Valot Erno Aaltonen – Videot Pyry Hyttinen – Äänisuunnittelu Sami Hassinen – Musiikki Timo Kämäräinen – Naamionti Laura Sgureva-Cox – Koreografinen konsultaatio Ari Numminen – Rooleissa Olavi Uusivirta, Fanni Noroila,Timo Tuominen, Paula Siimes, Aleksi Holkko, Esa-Matti Long, Timo Kämäräinen, Ola Blick, Karlo Haapiainen, Matti Uusivirta - esitys nähty medialipulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti