Innocence on samaan aikaan jotain mitä ei haluaisi katsoa ja jotain minkä tunnistaa kokiessaan mestariteokseksi. Oopperan aihe on vaikea ja sen käsittelyä ei ole tehty katsojalle helpoksi. Illan jälkeen jäi tunne, että näki juuri jotain tärkeää.
Kaija Saariahon, Sofi Oksasen ja Aleksi Barrièren ooppera kantaesitettiin Ranskassa Aix-en-Provencen festivaalilla 3.7.2021 ja Kansallisoopperan ensi-iltansa se sai 21.10.2022. Saariahon Only the Sound Remains oli vaikuttava kokemus ja Innocence ui vielä syvemmälle ihon alle.
 |
| Kaija Saariaho, Aleksi Barrière, Sofi Oksanen. Kuva: Toni Härkönen |
Tarinassa vietetään yhdessä aikatasossa häitä Suomessa ja toisessa aikatasossa käydään läpi traagista koulupäivää. Häiden tarjoilijana toimiva tšekkiläinen tarjoilija tunnistaa sulhasen perheen nimen ja aikatasot sekoittuvat. Tarjoilijan tytär oli yksi sen koulupäivän uhreista ja sulhasen veli oli hän joka aiheutti kaiken sen kauheuden.
 |
| Jenny Carlstedt. Saariaho - Oksanen - Barrière: Innocence. Kuva: Ilkka Saastamoinen |
Kouluampuminen oopperan aiheena on hankala sivuuttaa neutraalina oli katsoja kuka tahansa. Yhteinen trauma yhdistää hahmot tehokkaammin, kuin sukulaissuhteet tai rakkaustarinoiden juonenkäänteet. Aiheessa on jotain henkilökohtaista, vaikka se ei olisi ikinä henkilökohtaisesti koskettanut. Se on arkea, jota on ollut pakko ajatella. Uhkakuva, johon on pyydetty varautumaan.
Ooppera taiteenlajina on kautta aikojen ollut täynnä väkivaltaa. Murhia ja verta ei olla väistelty aiheena, mutta silti Innocencen tapa käsitellä väkivalta tuntuu modernilta. Kun väkivaltaan on suurissa tarinoissa löytynyt motiiveja niin jaloista aatteista kuin intohimoistakin, niin nyt meille esitetään väkivaltaa ilman syytä. On pysäyttävää ajatella, että juuri väkivalta ilman näkyvää syytä on jotain niin surullisen modernia.
 |
| Saariaho - Oksanen - Barrière: Innocence. Camilo Delgado Díaz. Kuva: Ilkka Saastamoinen |
Aleksi Barrière puhuu siitä miten väkivaltaa on usein laitettu sitä lietsovan kulttuurin -tai aseiden saatavuuden syyksi. Etenkään aseiden naurettavan helppoa saatavuutta ei tietenkään voi vähätellä. Barrière tuo esiin kuitenkin myös kulttuurimme tabut:
"Tabut syntyvät kankeasta ymmärryksestämme henkilökohtaisen vastuun kentästä, ongelmista, joita emme katso yhteiskunnallisiksi, kuten mielenterveys ja yhteisöjen tuottama hiljainen väkivalta. Jokainen kamppailee yksin yhteiskuntansa myyttien kanssa. Millainen miehen on tarkoitus olla, tai naisen? Mitä on olla hyvä isä tai äiti? Mitä kuuluu hyväksyä rakkauden nimeen?"
 |
| Saariaho - Oksanen - Barrière: Innocence. Kuva: Ilkka Saastamoinen |
Väkivallan rakenteelliset syyt on mielenkiintoinen lähtökohta oopperan libretolle ja Sofi Oksanen kykeni vastaamaan sen tarjoamaan haasteeseen yrittämättä liikaa selittää tai vain näyttää kauheuksia. Toki vertakin näkyy ja vaikka käsiohjelmassa kerrottiin varsinaisen väkivallan olleen jätetty sivuun, niin oli se lavalla vahvasti läsnä. Vain itse laukaukset puuttuivat, koska kaikki loppu rakentuu katsojan mieleen tahtomattaankin.
Massamediaa kritisoitiin väkivallan korostamisesta, mutta jokin ajatuksessa vaikuttaa myös elitistiseltä. Televisio ja elokuvat ovat onnistuneet käsittelemään väkivaltaa taitavasti ja oopperan ja teatterin rooli sivistäjänä eivät ole automaattisia. Innocencen pyrkimys tuottaa uutta kuvastoa väkivallan esittämisessä on onnistunutta, vaikka ei ainutlaatuista. Trauman käsittelyyn ei ole olemassa yhtä oikeaa tietä, mutta noiden teiden tutkiminen on tärkeää ja tämä ooppera on tärkeä.
.jpg) |
| Saariaho - Oksanen - Barrière: Innocence. Kuva: Ilkka Saastamoinen |
Vaikka järjettömälle teolle ei löytyisi yhtäkään syytä, niin vaikutuksia sille löytyy tuhansia. Niitä oopperassa kuvaavat monen erilaisen hahmon tarinat monikielisesti esitettynä. Lavan keskiössä on valtava, lähes jatkuvassa pyörivässä liikkeessä oleva kuutio, joka kirjaimellisesti rullaa tarinaa katsojien eteen.
Tunnelmaltaan alati vaihtuva kuutio, Saariahon aaltoileva ja sisuksiin pureutuva musiikki ja upeat roolisuoritukset ovat jotain, mitä en lähde analysoimaan enempää. Se kaikki oli yksinkertaisesti täydellistä. Mieleen tulivat Hitchcockin elokuvat ja Šostakovitšin oopperat. Esityksen lopussa Kansallisoopperan yleisö nousi seisomaan ja erityisesti Vilma Jään kumartaessa suosinosoitukset muuttuivat valtaisiksi.
 |
| Vilma Jää. Saariaho - Oksanen - Barrière: Innocence. Kuva: Ilkka Saastamoinen |
Lisätietoa teoksesta löydät Kansallisoopperan sivuilta täällä. Kyseessä on ooppera, joka uudistaa teatterin kuvastoa käsitellä väkivaltaa ja samalla äärimmäisen kaunis ja herkkä teos voimakkaalla ja kiinnostavalla musiikilla. Tarina kulkee elokuvamaisesti eteenpäin ja koko tuotanto toimii kellontarkasti yhteen. Pyörivän kuution muutokset ja tarinaan muovaantuminen ovat hämmentävä illuusio ja hieno kokemus. Sanoisin, että tämä oli se vuoden vaikuttavin kulttuurikokemus.
MUSIIKKI Kaija Saariaho LIBRETTO Sofi Oksanen DRAMATURGI-KÄÄNTÄJÄ Aleksi Barrière MUSIIKINJOHTO Clément Mao-Takacs OHJAUS JA DRAMATURGIA Simon Stone KOREOGRAFIA Arco Renz LAVASTUS Chloe Lamford PUVUT Mel Page VALAISTUS James Farncombe ÄÄNISUUNNITTELU Timo Kurkikangas
Rooleissa: TARJOILIJA (TEREZA) Jenny Carlstedt Anu Komsi, photo: Ville Paul Paasimaa ANOPPI (PATRICIA) Anu Komsi Tuomas Pursio APPI (HENRIK) Tuomas Pursio Antola Iida MORSIAN (STELA) Iida Antola Markus Nykänen SULHANEN (TUOMAS) Markus Nykänen Jyrki Korhonen PAPPI Jyrki Korhonen OPETTAJA Lucy Shelton MARKÉTA (OPPILAS 1) Vilma Jää My Johansson LILLY (OPPILAS 2) My Johansson IRIS (OPPILAS 3) Julie Hega ANTON (OPPILAS 4) Simon Kluth JERÓNIMO (OPPILAS 5) Camilo Delgado Diaz Olga Heikkilä ALEXIA (OPPILAS 6) Olga Heikkilä
Esitys nähty medialipulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti