Priscilla, aavikon kuningatar on musikaali, jossa pöllyää kilpaa aavikon pöly kimalteleva glitter. Jokainen biisi vetää yleisön mukaan ja lavalla on käynnissä täydet juhlat.
Helsingin Kaupunginteatterin suuri näyttämö on teknisesti ensiluokkainen ja jälleen sen kykyä emännöidä suurta esitystä käytetään potentiaalinsa mukaisesti. Samoin suomalaisten esiintyjien ammattitaito hyödynnetään ja se tästä esityksestä jäikin päällimmäisenä mieleen. Miten virheettömästi ja tarkasti suuri ensemble pystyy toimimaan yhdessä ja saa sen näyttämään, kuin kaikki vain juhlisivat huolettomasti.
 |
| Helsingin Kaupunginteatteri – Priscilla, aavikon kuningatar – Kuvassa Niki Rautén – Kuva Robert Seger |
Priscilla kertoo ystävyydestä, erilaisuudesta ja hauskanpidosta. Tick (Lauri Mikkola) on loistelias drag queen, joka houkuttelee ystävänsä Bernadetten (Clarissa Jäärni) ja Adamin (Niki Rautén) mukaansa Sydneystä Australian takamaille. Kolmikko ostaa vanhan bussin, joka kastetaan Priscillaksi ja alkaa matka täynnä mitä upeampia esityksiä.
 |
| Helsingin Kaupunginteatteri – Priscilla, aavikon kuningatar – Kuvassa Niki Rautén, Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni – Kuva Robert Seger |
Kolmen erilaisen persoonan ystävyys kipukohtineen välittyy yleisöön todentuntuisena ja takapajuisen yhteiskunnan sekä vähemmistöjen kohtaaminen on esitetty ongelmat kohdaten. Priscillan poliittisen todellisuuden syvempi analysointi jättäisi kuitenkin varjoon sen, että tällä kertaa kyse tosiaan on juhlista. Bilemusikaaliksi itseään kutsuva näytelmä elää lupauksensa mukaan.
 |
| Helsingin Kaupunginteatteri – Priscilla, aavikon kuningatar – Kuvassa Lauri Mikkola, Niki Rautén – Kuva Robert Seger |
Musikaalissa kuullaan diskohittejä, joiden suomennokset olivat erittäin toimivia. Kiusallinen suomalainen kesäteatterifiilis oli tiessään ja sen sijaan pystyi ihan täysillä nauttimaan puhtaasta laulusta ja Gunilla Olsson-Karlssonin vetävästä koreografiasta. Välillä joutui aivan pelkäämään kapellimestarin puolesta, jonka pään ohi viuhahteli mahdottoman korkeita korkoja vain senttien päästä.
 |
| Helsingin Kaupunginteatteri – Priscilla, aavikon kuningatar – Kuva Robert Seger |
Erityisesti kun koko ensemble intoutui kuorolauluun hittien tahdissa, niin se upposi syvälle. Juuri siihen koko musikaali tähtäsikin. Siinä isketään katsojien päällimmäisiin emootioihin ja juuri siksi pidin illasta niin paljon. Yksinkertainen tunteiden kuohunta on jotain, mikä täytyy tehdä taidolla tai se muuttuu samassa hetkessä latteaksi. Heittäytyminen vietäväksi on vapauttavaa ja Priscilla osaa viedä.
 |
| Helsingin Kaupunginteatteri – Priscilla, aavikon kuningatar – Kuvassa Niki Rautén, Clarissa Jäärni, Lauri Mikkola – Kuva Robert Seger |
Kaikki musikaalissa on isoa ja mahtavaa. Peter Ahlqvistin lavastus muuntui nopeasti tarinan mukaan ja Tinja Salmi ansaitsee tästä jonkinlaisen palkinnon pukusuunnittelijana. Tarina on ihanan ällön sentimentaalinen ja show suurta. Samuel Harjanne on tuonut Kaupunginteatterin lavalle aiemmin muun muassa Kinky Bootsin ja Pienen merenneidon. Suurten kokonaisuuksien kannatteleminen on siis selkärangassa.
 |
| Helsingin Kaupunginteatteri – Priscilla, aavikon kuningatar – Kuva Robert Seger |
Näyttämön rakenteisiin projisoituja grafiikoita käytettiin paljon hyväksi ja vaikka välillä niistä huokui mobiilipelien estetiikka, niin toivat ne esitykseen lisää syvyyttä. Ilo, näyttävyys, ammattitaito, värikkyys ja tunteisiin vetoava musiikki tekevät Priscillasta jotain kokemisen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti