Cilkan tarina on Heather Morrisin uusi teos, jossa tarkastellaan lähemmin, tältä aiemmin julkaistun Auschwitzin tatuoijan, sivuilla vilahtanutta hahmoa. Tatuoijaa varten haastateltu Lale Sokolov mainitsi Cilkan kuin ohimennen Morrisille ja kirjailija tiesi heti, että kyseessä olisi toinen kertomisen arvoinen tarina.
Cilka Klein on vasta 16-vuotias, kun lukuisten muiden tavoin, päätyy Auschwitzin keskitysleirille. Siellä tämä selviytyy periksiantamattomuudellaan, mutta myös koska kiinnittää kauneudellaan korkea-arvoisen natsin huomion.
Cilka tekee mitä on tehtävä selviytyäkseen ja tämän vuoksi saa kuulla vertaisiltaan olevan natsien huora. Siitä kasvaa leima, joka seuraa Cilkaa läpi tämän muutenkin koettelevan elämän ja johtaa sodan loppuessa tuomioon yhteistoiminnasta natsien kanssa.
Auschwitzin jälkeen ansaittu lepo ja traumoista irti pyrkiminen vaihtuu kyytiin toiselle vankileirille Neuvostoliittoon, jossa toisten halveksunta seuraa tätä ja eläminen on jatkuvaa kamppailua niin omien kun muidenkin elinolojen puolesta. Kurjuus, raiskaukset, nälkä ja kuolemanpelko täyttävät päivät ja lukijan on välillä hankala käsitellä sitä yksinkertaista epäreiluuden tunnetta mitä Cilkan kohtalo teettää.
Pieni valonpilkahdus syntyy ystävyydestä naislääkäriin, joka pystyy kohentamaan Cilkan oloja tarjoamalla mielekästä työtä ja sen mukana tulevia etuja. Kirjaan mahtuu myös rakkaustarina, joka tuntuu hyvin erityislaatuiselta kun miettii missä oloissa se syntyy. Tämä luo yhteyden myös Morriksen aiempaan kirjaan, jossa Lale Sokolovin suhde samalla leirillä olleeseen naiseen toimi sen kantavana voimana.
Cilkan tarinan kantavana voimana toimii Cilka itse. Tämän hillittömältä tuntuva mielen vahvuus ja sitkeys. Vaikka välillä tuntuu, että hyvän ja pahan rajoja on kirjassa vedetty melko mustavalkoiseksi, niin se tuntuu perustellulta tarinan kertomisen vuoksi. Kuten kirjan nimikin kertoo, niin kyseessä on tosiaan tarina.
Tämä on kirja, jota lukiessa ehkä toivoo saavansa jonkinlaisen kosketuksen menneeseen samaistumisen kautta. Se on tottakai mahdotonta, mutta emotionaalinen tarinankerronta on tärkeää kylmien faktojen ohella.
Olen lukenut viimeisen vuoden aikana lukuisia kirjoja Auschwitzista ja kirjoittanut niistä täällä. Tiedämme mitä tapahtui toisen maailmansodan varjoissa ja tiedämme järkyttäviä yksityiskohtia leirien elämästä. Niiden järjellinen ymmärtäminen on kuitenkin vaikeaa ja miljoonien uhrien kärsimystä ei voi tarinallistaa niin, että se tuska saisi ihmisen mielessä arvoisensa käsittelyn.
Siksi näiden yksittäisten ihmisten, kuten Sokolovin tai Kleinin, tarinat ovat merkityksellisiä. Tämä kirja esittelee yhden ihmiskohtalon, mutta edustaa useita.
Heather Morris vieraili Suomessa viime vuonna ja sain tilaisuuden jutella tämän kanssa kirjoista ja monesta muustakin aiheesta.
Morris kertoi miten Auschwitzin tatuoijaa varten haastateltu Lale Sokolov oli tämän kanssa elokuvateatterissa ja Ryan Goslingin ilmestyessä ruudulle Sokolov pomppasi pystyyn ja ilmoitti, että siinä on sopiva ihminen esittämään häntä mahdollisessa elokuvassa, joka kirjasta tehtäisiin.
Tämä näennäisen triviaali yksityiskohta jäi mieleeni elämään. Se toimi lopullisena linkkinä leirien historiasta nykypäivään. Siitä ei ole lopulta niin kauaa aikaa. Monia tarinoita ei ole vielä kerrottu ja pian monia ei tulla ikinä kuulemaankaan.
Morris paljasti, että taustatutkimuksen yhteydessä on paljastanut ainakin pari tarinaa vielä, jotka tämä haluaisi saada kansien väliin. Tatuoija ja Cilkan tarina saattavat siis vielä saada rinnalleen lisää historiaan pohjaavia kertomuksia.
Heather Morris, 2020, Cilkan tarina, Aula & co, arvostelukappale
*mainoslinkki
Tämä on kyllä tärkeä ja myös kiinnostava kirja. Minusta oli hyvä ratkaisu, että kirjoitustyyli on suorasanaista ja yksinkertaista. Näin teksti muodostaa kontrastin traagisille tapahtumille.
VastaaPoista