Mirkka Mattheiszen on tehnyt runokokirjan, joka ulkoisesti näyttää vihkolliselta muistiinpanoja. Harmaan kierrelehtiön päälle on liimattu kuva lokista ja sivuja selataan kuin katsoen johonkin menneessä ajassa ylöskirjattuun. Tämä kiehtoi jo ennen kuin avasin koko kirjaa.
Lokki. Erään kohtaamisen muistiinpanot on Puru-kollektiivin julkaisu, joiden teoksista olen aiemmin lukenut Raisa Jäntin runokirjat Grand plié ja Kolme. Naantalissa asuvan runoilijan, kirjoittajan ja kuvittajan Mirkka Mattheiszenin teos lukeutuu siis mielessäni myös tämän työyhteisön jatkumoon.
 |
| Mirkka Mattheiszen. Kuva: Mikael Soininen |
Mattheszenilta on aiemmin ilmestynyt kokoelma Kuvittele reuna (Kaarinan kaupunki 2014) ja #toistaiseksinimeämätön runovihko (Puru-kollektiivi 2018).
Avattuani nyt käsillä olevan teoksen, huomasin miten paljon kirjan fyysinen muoto vaikuttaa kokemukseen. Tyhjä tila muistivihkossa herättää halun täyttää sitä itse. Mieleen tulee piirustukset lokeista ja toreista ja vihkoon liimatut löydöt rannoilta mitä voisi itse vihkoon lisätä. Kuin kirja kutsuisi leikkimään.
Runot eivät avautuneet helposti minulle ja palasin niihen usein uudestaan. Oliko kyse yhdestä kohtaamisesta vai joidenkin asioiden jatkuvasta kohtaamisesta? Mikä tämä lokki on? Aina kun ajattelin pääseväni tulkinnassa lähemmäksi, niin teksti veikin taas johonkin toiseen suuntaan. Kuin tosiaan itse pitäisi näistä muistiinpanoista koota jotain merkitystä.
Olen runoja lukiessa kuitenkin huomannut, että niiden tuoma kokemus voi olla hyvin henkilökohtainen. Annoin sanojen huuhtoutua tajuntaan ja huomasin miten vahvoja mielikuvia kirja herätti.
Runojen kieli itsessään oli kaunista, mutta se myös rakensi pääni sisään hyvin visuaalisen maailman täynnä tekstuureja. Sieltä löytui rumuutta, arkisuutta ja upeutta. Jokin epätoivoinen taustavire sanojen takana oli, mitä oli kuitenkin hankala varsinaisesti nostaa sieltä esiin.
Vaikka minulla on omia, vähän synkkiäkin tulkintoja, niin en tiedä kuka tai mikä lokki on, onko se aina sama asia tai kuka kohtasi kenet tai kenen muistiinpanoja luin, mutta teoksen lukemisen jälkeen ainakin tunnen nämä kertojat ja kohteet. Jotain hyvin tuttua niissä oli.
Tämä oma tutkimusmatkani runoihin on ollut avartava ja tämä teos avasi taas jonkinlaisen ymmärryksen teoksen laajempaan muotoon. Miten paljon merkitsee se tapa millä puhutaan eikä vain se mitä puhutaan.
Suosittelen tutustumaan itse tämän kohtaamisen muistiinpanoihin. Vihkon sivuja käännellessä pääsee tutkimusmatkalle, jonka rytmi heittelee lukijaansa lempeästi, mutta myös juuri sopivan rujosti.
Siinä puhutaan haastavasta hiljaisuudesta, Andalusian valkohiekkaisista kylistä, meren ajatuksesta ja uusista asemakaavoista. Mahdottoman hieno maailma, jossa viihdyin helposti illan ja ehkä vielä toisenkin.
Mirkka Mattheiszen, 2019, Lokki. Erään kohtaamisen muistiinpanot, kannen kuva: Mia Rönkä, Puru-kollektiivi, arvostelukappale
*mainoslinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti