Sontiainen - balladi koti-ikävästä - Teatteri Avoimet Ovet


Johanna Koivu, Juha Pulli, Pekka Lehti, Aarni Kivinen, Anna-Riikka Rajanen © Topi Raulo

Sontiainen on näytelmä amerikansuomalaisista siirtolaisista aivan 1800-luvun lopusta asti. Erityisesti seurataan Tom Sukasen (1878 - 1943) ja tämän perheen tarinaa, joka on melkein liian käsikirjoitetun oloinen ollakseen totta.

Tom Sukanen oli kuitenkin oikea henkilö, jonka nimeä kantava museo Sukanen Ship Pioneer Village and Museum sijaitsee edelleen Kanadan Saskatchewanissa. Sinne tämän tarina päättyi kera itse rakennetun höyrylaivan.

Teatteri Avoimet Ovet tarjoaa mukavan intiimin tilan näytelmälle, joka tuntuu siltä kuin siirtolaiset pitäisivät toisilleen esitystä reissun päällä. Veikkaan tämän olleen tarkoituskin sillä lavastuksessa käytetään välillä mahtavan vanhahtavia ratkaisuja tunnelman luomiseksi ja kaikki on toteutettu vielä kierrätysmateriaalein.

Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Johanna Koivu. kuva: Mitro Härkönen

Yllätyksiä lavastuksessa tai juonesta en halua lähteä paljastamaan, mutta matka Suomesta Minnesotaan ja siitä vielä Kanadaan pitää sisällään paljon. Esityksen tunnelma on kevyt vaikka välillä mieli harhailee siihen todellisuuteen, jota Sukasen perhe eli uuteen maahan tultuaan.

Perillä huomataan pian, että monet vanhan maan ongelmat seuraavat perässä ja vastaanotto ei olekaan niin lämmin kuin oli odotettu. Osa lähtee rakentamaan sosialistista utopiaa ja osa nopeita rikkauksia. Sukanen jättää perheensä Amerikkaan ja suuntaa Kanadaan valmistelemaan parempaa elämää.

Vuosien päästä perhettä takaisin hakiessaan Sukanen joutuu kuitenkin kohtaamaan erilaisia tragedioita ja saapuu takaisin Kanadaan yksin. Alkaa matkan valmistelu Suomeen ja sinne Sukanen suunnittelee matkaavansa omalla höyrylaivalla, jonka tämä rakentaa keskellä preeriaa ja vetää vesireittien äärelle. Kyseessä on upea tahdon ja jääräpäisyyden voitelema ponnistus, joka kertoo ihmisen tarpeesta löytää suunta vaikka väkisin.

Aarni Kivinen. Kuva: Mitro Härkönen

Näytelmän
ohjannut ja käsikirjoittanut Hanna Kirjavainen kertoo näytelmän nimen syntyneen tavasta kohdella siirtolaisia. Suomesta tullutta Sukasta haukuttiin sontiaiseksi ja Kirjavainen pohtii miten lantakuoriaisella on oikeasti todella merkittävä rooli ekosysteemissä ja miten sanoja heitellään tarkoituksena toiseuttaa itselleen vieras ihminen tai kulttuuri. Ei-amerikkalainen Sukanen haluttiin sanoin leimata ulkopuoliseksi ja yhtymäkohtia nykyajan Suomeen on helppo vetää.

Tom Sukasen roolissa nähdään Aarni Kivinen, joka on todella uskottava ilmestys karkeana siirtolaisena. Tietynlainen mielen järkkyminen tulee esille Kivisen esiintymisestä yllättävän herkästi tämän suurten maneerien välissä.

Koko kasti näyttelee useita rooleja ja erityisesti Anna-Riikka Rajasen energia purkautuu katsomoon aikamoisella voimalla. Nopea tahti voisi koitua tämänlaisen näytelmän turmioksi, mutta näyttelijät vetävät höyrylaivan voimalla kohtaukset ja katsomo on silminnähden ihastunut.

Anna-Riikka Rajanen, Aarni Kivinen. Kuva: Mitro Härkönen

Mutta se musiikki! Kyseessä on musiikkinäytelmä ja vähänkö tästä ryhmästä irtoaa ääntä ja vimmaa. Olen henkilökohtaisesti ollut todella kiinnostunut juuri amerikansuomalaisten lauluperinteestä. Muun muassa Paleface ja Laulava Unioni -levystä kirjoitin täällä.

Esityksessä kuullaan "Lännen-Jukan" eli J. Karjalaisen levyttämiä kappaleita ja ne istuivat Sukasen tarinaan niin hyvin, että vasta esityksen jälkeen pysähdyin ihmettelemään, eikö niitä tosiaan oltu sävelletty juuri tätä esitystä varten.

Musisointiin osallistui koko muusikkotaustainen näyttelijäryhmä ja esimerkiksi Johanna Koivu viulussa oli jotain niin kauas historiaan vievää, että vähän kouraisi paatunuttakin ukkoa. Nämä biisit heräävät henkiin näytelmän kehyksessä ja Sontiainen kannattaa nähdä jo pelkästään musiikin vuoksi. Jäin toivomaan Lännen-Jukka -Sontiainen Edition -levyä tämän esityksen jälkeen.

Johanna Koivu, Anna-Riikka Rajanen, Pekka Lehti, Aarni Kivinen, Juha Pulli. kuva: Mitro Härkönen

Lisätietoa esityksestä löytyy Avoimet Ovet -teatterin sivuilta täällä. Kurkistus jotenkin varjoon jääneeseen historiaan suomalaisen kulttuurin vaiheissa ja on ollut hieno huomata sen tulleen nyt esiin monin tavoin. Meitä lähti Amerikkaan lähes 300 000 ja se on jättänyt myös amerikkalaiseen kulttuurin jäljen, joka näkyy edelleen. Mutta se musiikki! Käykää katsomassa ja kuuntelemassa.

Tämä kirja aiheesta kiinnostaa myös kovasti ja odotan, että pääsen lukemaan:




teksti ja ohjaus Hanna Kirjavainen
skenografia Ia Ensterä
valosuunnittelu Jere Kolehmainen
musiikin sovitus ja johto Pekka Lehti
näyttelijät / muusikot Aarni Kivinen, Johanna Koivu, Pekka Lehti, Juha Pulli ja Anna-Riikka Rajanen
esitys nähty kutsulipulla







*mainoslinkki