27.2.2020

Menopaussi-musikaali - Riihimäen teatteri ja Aleksanterin teatteri


Arja Koriseva, Kirsi Ylijoki, Hanna Kaila ja Nina Tapio. Kuva: Riihimäen teatteri

Menopaussi-musikaalin ensi-illassa Riihimäellä tunsin olevani ihan hitusen eksynyt. Olen usein todella kaikkiruokainen kulttuurini suhteen, mutta nyt pääsin silti kerrankin sukeltamaan pois omalta mukavuusalueelta.

Menopaussi-musikaali on juuri sille kohderyhmälle suunnattu kuin kuvitteletkin. Se nojaa yleisölle tuttuihin anekdootteihin arjesta sekä lauluihin, joiden nostalgia-arvo päihittää minkä vain iskelmäradion mennen tullen. Laulut ovat klassikoita aina 50 -luvulta jonnekin 80 -luvulle ja diskohittien ja voimaballadien sanoituksia on parodisoitu sopimaan näytelmän keski-ikäisyyttä huokuviin teemoihin.

Tämä on esitys, jonka koko arvostelun voisi kuitata sanoin "ok boomer". Sen koostumus on leikkaamatonta nostalgiaa ja yleisön kosiskelua, jossa taiteellinen arvo on toissijaista näyttävän shown rinnalla. Suomalaisille esitykseen on tiputeltu tuttuja nimiä Seiskan sivuilta ja äitisi varmasti tunnistaa ne kaikki. Kritiikitön suhtautuminen yksilökeskeiseen kulttuuriin tuntuu vanhahtavalta ja pohdin miten jokin superkriittinen hipsteriyleisö, jonkin kokeellisen kellariteatterin katsomosta revittynä, olisi reagoinut esitykseen.

Hanna Kaila, Kirsi Ylijoki, Arja Koriseva ja Nina Tapio. Kuva: Riihimäen teatteri

Mutta! Hitot siitä hipsteriyleisöstä sillä tässä onkin kyse juuri showsta. Lavalle on tuotu pitkän linjan esiintyjiä, jotka laulavat suoraan yleisölle. Arja Koriseva ja Mari Rantasila vuorottelevat samassa roolissa ja muut korkokengät täyttävät Kirsi Ylijoki, Nina Tapio sekä Hanna Kaila. Ensi-illassa näin vaihtuvassa roolissa Korisevan, joka on itsellenikin tuttu hahmo periaatteessa läpi koko television katselu -elämäni.

Nämä naiset tosiaan osaavat laulaa ja yhtään heikkoa ääntä ei ole heitetty mukaan. Hyvä niin, sillä tässä joukossa olisikin helposti jäänyt varjoon. Erityisesti Nina Tapion ääni ja se leikkisä ilmaisu iskivät minuun. Lavastus ei käytännössä juuri muutu esityksen aikana ja se lisää tunnetta, että nyt ollaan seuraamassa konserttia. Tahti kyllä muuttuu ja asut melko vauhdikkaasti ja kyllästymään ei yleisössä ehdi.

Arja Koriseva, Kirsi Ylijoki, Hanna Kaila ja Nina Tapio. Kuva: Riihimäen teatteri

Jokaiselle naiselle on luotu oma, persoonallinen hahmo, joka ehkä noudattaa stereotyyppisiä malleja, mutta näiden on selvästi tarkoituskin olla karikatyyreja. Tapahtumapaikkana on tavaratalo, jonka kerroksia matkataan läpi kuin helvetin esikartanoita ja valitetaan iän mukanaan tuomia vaivoja.

Esityksen pohjavire on silti äärimmäisen positiivinen. Jokainen vaiva tuodaan esiin, jotta sille voidaan nauraa, ottaa se omaksi ja viedä siltä negatiivinen voima pois. Tämä on ehkä musikaalin suurin ansio. Eikä mikään pieni sellainen.

Tämä on musikaali, joka antaa esiintyjille luvan pitää hauskaa ja aidosti viihdyttää yleisöä. Teemana toimivat muutokset elämässä ja etenkin ystävyys.

Hanna Kaila, Kirsi Ylijoki, Arja Koriseva ja Nina Tapio. Kuva: Riihimäen teatteri

Menopaussin on kirjoittanut Jeanie Linders lähes parikymmentä vuotta sitten ja se on siitä lähtien pyörinyt ympäri maailmaa. Las Vegasissa musikaalin on voinut nähdä yhtäjaksoisesti jo 18 vuoden ajan ja voinkin kuvitella miten juuri Vegasissa haluaisinkin nähdä tämänkaltaisen shown vaikkapa drinkkien ääressä.

Linders on sanonut tietäneensä kirjoittavan hittiä jo heti alkutekijöistä. Yksinkertainen vetävyys ja aikuisten naisten ystävyyteen perustuva tarina oli jotain mitä oli ehkä nähty, mutta ei välttämättä tällä tavalla juhlittu.

Vaikka Linders ei ole juuri muuta musikaalin jälkeen kirjoittanut, niin löysin paljon tietoa siitä miten musikaalin rahoilla tämä on pitänyt yllä taideyhteisöä ja auttanut vähävaraisia naisia niin rahoittamalla opiskelua Afrikassa kuin rakentamalla taloja hurrikaani Katriinan uhreille. Tämänkaltainen solidaarisuus toi näkemääni vielä yhden kerroksen lisää.

Kirsi Ylijoki, Nina Tapio, Mari Rantasila ja Hanna Kaila. Kuva: Riihimäen teatteri

Lisätietoa esityksestä löydät Riihimäen teatterin sivuilta täällä tai Aleksanterin teatterin sivuilta täällä. Suosittelen esityksen kanssa nautittavaksi samanhenkinstä seuraa, kuohuviiniä ja jatkot lähimmässä tanssiravintolassa, joka kutsuu itseään tanssiravintolaksi.

On mielenkiintoista miten erilaisia esityksiä Riihimäen teatterin ohjelmistoon on ihan viimeisen viiden vuoden aikana mahtunut. Puhdasta hauskanpitoa, hyvinkin kokeellista ja uutta teatteria sekä henkilökohtaisesti vielä pari aivan poikkeuksellisen hyvää teatterikokemusta (Kultalampi ja Täti ja minä). Jännittävää nähdä mitä vielä on tulossa.


Aiheeseen liittyviä kirjoja Adlibriksessa:







Teksti: Jeanie Linders 
Ohjaus: Olka Horila 
Koreografia: Osku Heiskanen 
Kapellimestari: Antti Paavilainen
Esiintyjät: Arja Koriseva, Kirsi Ylijoki, Hanna Kaila ja Nina Tapio
Esitys nähty kutsuvieraana







*mainoslinkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti