4.12.2019

Paleface ja Laulava Unioni - Tie vapauteen



Paleface ja Laulava Unioni julkaisivat levyllisen vanhoja amerikansuomalaisia lauluja uusilla sovituksilla. Suvilahden levyjulkkarikeikalla sai tuntea kylmiä väreitä kun työväenliikkeen sanoma puski sieltä pitkän historian läpi elinvoimaisena tulkintana.

Tie vapauteen -levy on musiikillisten ansioidensa lisäksi dokumentti, jossa tallennetaan yli sata vuotta vanhaa historiaa. Sen laulut syntyivät asiantuntijoiden yhteistyönä niin muusikoiden kuin historiantutkijoidenkin välillä. Karri "Paleface" Miettinen kirjoittaa levyn kansitekstissä:

"Kun tutkitaan 60-luvun folk- ja protestilaululiikkeen juuria tullaan nopeasti Pete Seegerin bändikaverin, legendaarisen Woody Guthrien tuotannon äärelle. Vuonna 1912 Okemah’ssa Oklahomassa syntynyt Guthrie tunsi hyvin ”tuplajuulaisten” lauluperinteen. Hän kanavoi IWW:n henkeä omissa tekemisissään ja luovutti kapinan siemenet edelleen 60-luvun folksukupolvelle. Joan Baez lauloi Joe Hillistä ja IWW:n vaikutus ulottuu hänen aikalaistensa kautta aina Ani DiFrancon, Bruce Springsteenin ja Rage Against The Machine-yhtyeen Joe Morellon tuotantoon. Tätä kautta samaan ketjuun linkittyy myös muuan Palefacekin. Kun puhutaan IWW:n lauluista ollaan folkin ja protestilaulun alkulähteillä."

Industrial Workers of the World, eli IWW, on kansainvälinen ammattiyhdistys, johon liittyi aikanaan myös moni suomalaissiirtolainen. Yli 350 000 suomalaista muutti 1860-luvun ja 1920-luvun välisenä aikana siirtolaisina Pohjois-Amerikkaan.


"Tuplajuulaiset" muodostivat IWW:n suurimman etnisen ryhmän. Näiden Industrialisti -lehden levikki oli 10 000 ja ennen sisällisodan tapahtumia radikalisoituneet nuoret olivat jo valmiita IWW:n suoran toiminnan linjaan.

Myös musiikki vetosi suomalaisiin. IWW ansaitsi lisänimen Laulava unioni, koska protestilaulut olivat niin tärkeä osa sen toimintaa. Monella tapaa IWW ei ollut "vain" ammattiyhdistys vaan kytkös kansainväliseen, sosialistiseen ideologiaan, jonka hurmosta laulut korostivat entisestään. Suomesta tulleet siirtolaiset saivat väylän kuulua johonkin suurempaan kuin näiden siirtolaisen identiteetti pystyi tarjoamaan.

Eräitä tunnetuimpia lauluntekijöitä tuolta ajalta ovat esimerkiksi suomalaissyntyinen Matt Valentine Huhta eli T-Bone Slim ja ruotsalaissyntyinen Joel Hägglund, joka taas kulki nimellä Joe Hill. Jälkimmäinen toi lauluihin mukaan huumoria ja iskevyyttä, koska uskoi ironian vetoavan ihmisiin paatosta paremmin.

Joe Hill

Vuonna 1915 teloitettu Hill on jäänyt elämään legendana. Vielä presidentti Trumpia vastaan järjestetyissä mielenosoituksissa voi kuulla huudettavan tämän viimeisiä sanoja "Don't mourn, organize!"

Muun muassa Hillin lauluja kuullaan Tie vapauteen -levyllä. Maailman proletaarit nouskaa, Uniossa on voima ja Siispä laulakaa sisältävät voimaa, joka on historiaa kunnioittaen saatu kuljetettua nykypäivään. 

Siirtolaiset halusivat kuulla kotimaastaan tuttuja säveliä merten takanakin ja Hiski Salomaa ja Oskar Merikanto ovat tärkeitä vaikuttajia levylle. Muun muassa Lännen lokarista löytyy varmasti monelle tuttu sävel ja Hoopon laulu nousee yhdeksi omista lemppareistani levyltä.

Levyltä löytyy myös ensimmäinen painettu lauluteksti, joka kertoo seksityöstä. Langenneen laulu, joka löytyi Palkkaorjain lauluja -kirjasta vuodelta 1925. Paleface korostikin keikalla miten työläisten solidaarisuus kattaa kaikenlaisen työn. IWW:llä oli jopa oma paikallisjaostonsa seksityöläisille Chicagossa.

”Näen tuomarit, siveyspylväät, mua silmiin mi
syljeskelee / valevartijat valon, kun ylväät remuretkillä hiiviskelee /
Tulituomiot mulle te jaatte; katukukkana kuihtua saan / Te aviovuoteessa
maatte, se on kunniaverhonne vaan.” 

Kuva: Toronton yliopiston kirjasto

Erittäin tärkeä oli myös Sibelius-Akatemian tutkijatohtori Saijaleena Rantasen panos. Tämä onnistui jäljittämään Yhdysvalloissa IWW:n laulukirjoja, joista Suomessa oli tiedossa vain yksi kokonainen kirja ja muutamia sivuja. Jotkin levyllä kuultavista kappaleista kuullaan nyt siis ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen.

Ennen äänilevyjä, olivat laulukirjat oleellinen osa musiikin leviämistä ja säilymistä nuoremmille sukupolville.

Sanoitusten ja sävelien yhteensovittaminen vaati vielä lisää tutkimista ja tässä tuli avuksi levylläkin soittava Tipi Tuovinen. Tämä oli jo 1970-luvulla kerännyt punavankileirien musiikkia ja amerikansuomalaista kirkonvastaista musiikkia, josta tämä oli suunnitellut kokoavansa levyäkin aina Love Recordsin konkurssiin asti.

Levyn kappaleet vaihtelevat reippaista pilkkaralleista hyvinkin surumielisiin lauluihin. Monia yhdistää tietty mukaansatempaavuus, joka melkein vaatii yleisön mukaan liittymistä. Tämä oli tärkeää jo silloin viime vuosisadan alussa.

The Fitchburg (MA) Finnish workers' band Saima. Photo: the Migration Institute of Finland

Työväenliikkeen merkitys oli luonnollisesti poliittinen, mutta myös kulttuurillinen. Tämä on ollut tyypillinen kehitys monelle vasemmalta tulevalle aatteelle ja jotta saamme aidon kuvan tuplajuutilaisten toiminnasta ja ihan yleisesti myös siirtolaisten elämästä, on sen kulttuurin tunteminen yhtä tärkeää kuin poliitiikan.

Levyjulkkareissa olin todella iloinen siitä miten vakavasti perinne otettiin. Käsinkoottu, ammattimainen ryhmä toimi yhdessä loistavasti ja Palefacen vähän renttumainen ääni on kuin luotu tätä levyä varten.


Mukana oli ensi vuonna sata vuotta täyttävä Helsingin työväen naiskuoro Elegia ja voitte vain kuvitella miten hienolta työväenlaulut kuulostivat tuon bändin ja kuoron kanssa siinä suhteellisen pienessä tilassa. Siinä hetkessä oli helppo ymmärtää miten musiikkia voi käyttää aseena.

Palecafe huomautti lavalta miten surkuhupaisan ajankohtaisia laulut ovat postilakon ja laajemman yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi. Onkin mielenkiintoista miten tämä musiikki muodostaa sillan lähes unohdettuun historiaan, mutta myös johonkin minkä aate elää edelleen voimakkaana. Uniossa on voima. Solidaarisuus ikuisesti.

”Miljoonat mi työmme loi / he kävi riistämään / vaan ilman meit’ ei
yksikään / käy pyörä pyörimään / me voimme heidät kukistaa / kun kaikki
käsittää / että uniossa voimaa on!”

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta Adlibriksessa:



























RIKKURI

Jack London

Sen jälkeen kun Jumala oli luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja vampyyrin, hänellä oli jotain kauheaa ainetta jäljellä, mistä hän teki rikkurin.

Rikkuri on kaksijalkainen eläin, jolla on korkkiruuvisielu, vesiaivot, selkäranka yhdistelmä hyytelöä ja limaa. Siellä missä muilla on sydän, hän kantaa sisällään mätien periaatteiden kasvainta.

Kun rikkuri kulkee katua pitkin, ihmiset kääntävät selkänsä ja enkelit nyyhkyttävät taivaassa, piru sulkee helvetin portit pitääkseen hänet ulkopuolella. Kenelläkään ei ole oikeutta olla rikkuri niin kauan kuin on olemassa vesilammikko mihin hän voi hukuttautua ja kyllin pitkä köysi mihin hirttää itsensä. Juudas Iskariot oli herrasmies verrattuna rikkuriin. Petettyään Herransa hänellä oli luonnetta hirttäytyä. Lakkorikkuri ei siihen pysty.

Eesau myi esikoisoikeutensa hernerokasta, Juudas myi Pelastajansa kolmestakymmenestä hopeakolikosta. Benedict Arnold myi maansa lupauksesta komentaa brittiarmeijaa. Rikkuri myy syntymäoikeutensa, maansa, vaimonsa, lapsensa ja kanssaihmisensä työnantajansa katteettomasta lupauksesta.

Eesau oli petturi itselleen, Juudas oli petturi Jumalaansa kohtaan, Benedict Arnold oli petturi maatansa kohtaan. Lakkorikkuri pettää Jumalansa, maansa, perheensä ja luokkansa. Ei ole mitään rikkuria alhaisempaa.

— — —
© Suomennos Jorma Mäntylä 2015.
Alkuteos: THE SCAB. Jack London.
Published 1905, New York: Macmillan Co.
-Runon alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Se lienee amerikkalaista työväenperinnettä. London siteerasi sitä puheessaan Oaklandissa 1903. Virallinen puhe julkaistiin 1905, siihen ei sisälly po. runoa.

LAULAVA UNIONI

Karri ”Paleface” Miettinen, laulu ja kitara

Ossi Peura, laulu, piano ja charango

Tipi Tuovinen, laulu, kontrabasso ja kitara

Harri Kuusijärvi, haitari

Anssi Nykänen, rummut ja lyömäsoittimet

Vierailijat:
Helsingin Työväen Naiskuoro Elegia johtajanaan Anna Karjula (kappaleilla
#4, #7, #8 ja #9), solisti kappaleella #9 Kaisu Säynevirta
Janne Toivonen, trumpetti ja kornetti (kappaleilla #1, #11 ja #13)
Antti Hynninen, poikkihuilu ja alttosaksofoni (kappaleilla #1, #11 ja #13)
Juho Viljanen, pasuuna ja tuuba (kappaleilla #1, #11 ja #13)
Miihkali Jaatinen, banjo ja banjosovitukset (kappaleilla #2, #3, #4, #11,
#12)
Äänitys, miksaus ja masterointi: Kari Laaksonen Raja-Audio Studiolla
Salon Meriniityssä kevät-syksy 2019.
Naiskuoro Elegia, perkussiot, banjo ja osa vokaaleista äänitetty Cold
Creek Recording Studios Vantaa.
Puhaltimet äänitetty Vintage Music Corner Vantaa ja flyygeli KallioKuninkala Järvenpää.
Tuotanto: Tipi Tuovinen (tähän Published logo) ja (tähän copyright logo)
TJT-Musiikki ky Finalmix records FMCD 115
Levynjulkistuskeikalla kutsuvieraana

Hengailtaisko myös näissä?





*mainoslinkki