En Saab - Riikka Ala-Harja




En Saab on Riikka Ala-Harjan romaani, jossa matkustetaan, tuskastellaan, ihastutaan ja tajutaan miten pitää ajaa. Tämä on melko kevyt ja todella hauska kirja, jonka päähenkilö on ihan törkeän aidon oloinen.

Riikka Ala-Harja on julkaissut romaaneja, kuunnelmia, näytelmiä, sarjakuvakäsikirjoituksia, novellikokoelman, kaksi kuvakirjaa ja lastenromaanit Kahden maan Ebba ja Kahden perheen Ebba.

En Saab kertoo kolmikymppisestä Olgasta, joka ajaa Lohjalta Siikaisiin Saabi 900:n rikkoutuneen turvavyön takia. Saabit ovat jo harrasteautoja ja niiden varaosat ovat sinänsä harvinaisia.

Mekaanikko on pitkä nainen, jonka Olga ristii mielessään "Muikkeliksi". Muikkelissa on jotain vetoavaa ja Olga tuntuu jäävän kiinni tämän katseeseen. Muikkeli ei ehkä puhu paljon, mutta Olga täyttää keskustelun aukot pään sisäisellä monologillaan.

"Muikkeli siirtyy laatikolta toiselle, kaivelee lukkoja ja tutkii niitä tosi tarkkaan.Kohta mä kysyn sen etunimen.Se nostaa yhden lukon esiin.Toi saattas olla oikee, mä aattelen."

Olgan vanhemmat ovat kuolleet ja naisystävä "Pupunhammas" lähtenyt. On melko selvää, että turvavyö ei ole ainoa asia rikki Olgan elämässä ja ehkä tämän vuoksi halu saada mekaanikko mukaan matkaan on niin suuri. Ainakin Olgan toive toteutuu sen osalta. Tämä starttaa Saabin Muikkeli kyydissä ja alkaa matka etelään.

"Mä oon ollut aika rikki siitä lähtien kun Pupunhammas häipy, mut en mä tärise, en mä ihan paskana oo, on kansa valoo, on välillä aurinkoo, kyl mä pärjään. Huoltoasema on jos bensa loppuu. Jos rengas räjähtää, mä ajan sivuun ja pursotan paikkausvaahtoo. Jos se ei toimi, niin kaivan vararenkaan. Mä osaan sellaset. Mut muuten tuntuu etten mää liikahdakaan, en pääse klimppisyydestä eroon."

Riikka Ala-Harja. Kuva Jonne Räsänen/ Otava 2019

Olga on kirjan kertojana jotenkin tajuttoman herttainen, raivostuttava ja ihanan estoton. Ala-Harja käyttää puhekieltä luontevasti ja Olgan monologi täyttää lyhyen romaanin kuin kuuntelisi sen yhden vähän omalaatuisen kaverin juttuja tuopin äärellä.

Oman sävynsä kirjaan toi itselle myös Meri Nenosen sopivan eläytyvä tulkinta äänikirjaa kuunnellessa. Pidän yleensä vielä neutraalimmasta lukijasta, mutta liian tasainen sävy ei nyt olisi sopinut Olgan elävään tapaan ilmaista itseään.

Kirjan edetessä Olga huomaa, että ehkä ratkaisu ongelmiin ei olekaan uusi ihminen. Oikeastaan se saattaa merkitä vain uutta pettymystä. Muikkeli on jotenkin villi ja jotain minkä lähelle Olga haluaisi epätoivoisesti, mutta lopulta ei ehkä kuitenkaan luottamuksen arvoinen. Ehkä mikään ei ole Saabin lisäksi ja sitä Olga ainakin osaa ajaa.

"Eiks se tajuu mitä tarkoittaa turvaväli? 
Ei tälleen ajeta. 
Ei tälleen vaan ajeta. 
Miks se tekee näin, miks se rupes yhtäkkiä ajaa näin päin persettä? 
Se haluu helvetti musta eroon. 
Niinku se on ehkä halunnu koko ajan."

En Saab on yksinkertainen ja tasaisesti kulkeva romaani, jossa on hitusen enemmän kuin päällepäin näkyy. Vertaus tämän kirjan ja ysisatasen Saabin välillä on helppo siis tehdä. Kirja on helppo ja viihdyttävä ja ehkä siksi olen kuullut siitä puhuttavan kuin eräänlaisena Ala-Harjan "vakavampien" teosten välissä kirjoitettuna kirjana. Moni klassikkokin on kuitenkin saanut alkunsa viihteenä ja mielestäni tässä teoksessa on vangittu jotain meidän ajallemme ominaista.

Ajankohtaisuus ei näy yhteiskunnallisena teemana vaikka Olgan menneisyys sidotaankin esimerkiksi Tšernobylin historiaan. Ajankohtaisuus näkyy enemmänkin eräänlaisessa tavassa nähdä maailma ja kuvata sitä kielellä. Miten luottamus ympäröiviin ihmissuhteisiin on yhä katkonaisempaa ja ihmiset tuntuvat liikkuvan nopeammin elämän halki kuin vaikka se Saab.

"Kaikki on niin vitun arvaamatonta. Liikenne on arvaamatonta, voimalat on arvaamattomia, ihmiset on. Säädetään ja omistetaan ja menetetään ja toimitetaan ja paskotaan ja ohjaillaan ja pannaan ja viestitellään, ja kaikki on koko ajan ihan saatanan ennustamatonta. 
Tasasuus on sit kai ylellisyyttä, semmoset nätit hetket ettei tarvi epäillä toista, et voi vaan luottaa."













*mainoslinkki