22.1.2020

Vanajan vankilan naiset: Maan päällä paikka


Maan päällä paikka. Kuva: Heini Lehväslaiho

Ninu Lindfors
on ohjannut teoksen Maan päällä paikka, joka kantaesitettiin eilen Zodiak Stagella Kaapelitehtaalla. Teoksessa kuusi Vanajan vankilan naista heittäytyvät ilmaisemaan itseään tanssin keinoin ja yleisö pääsee todistamaan jotain hyvin harkittua ja ainutlaatuista.

Maan päällä paikka lähti Lindforsin mukaan kehittymään aivan ensiajatuksissa omaisuutta koskevista sukuriidoista. Lapsuuden kesäpaikoista, jotka kaikki ne kokeneet tuntevat omakseen. Teoksen teemoissa esiintyy ihmisen kaipaus onnellisuuteen ja tasapainoon sekä oman paikan etsintään maailmassa. Lindfors sanoo:

"Maan päällä paikka herättää jo nimenä ajatuksen jonkin ainutlaatuisen etsimisestä ja toiveen sen löytymisestä. Teoksen liike tunnustelee näkymätöntä ja etenee hapuillen, kuin tavoittaakseen kantavaa maata, jolle astua. Esiintyjien kanssa jaetut ajatukset itselle tärkeistä paikoista ovat olleet alkusysäys teoksen tapahtumien, tunnelmien ja maiseman syntyyn, Lindfors kertoo."

Ninu Lindfors teki vaikutuksen tanssijana Grimm Book of Horrors esityksessä Riihimäellä ja jo tämän nimi herätti välittömästi kiinnostuksen esitykseen.

Kuva: Heini Lehväslaiho

Zodiak Stagen mustaksi maalattua hallia reunustivat penkit kun yleisö valui ensi-iltaan. Tilan asetuttua valot sammuivat ja sitä seuraava pimeys oli lähes totaalista ja tavallaan meditatiivista. Janne Masalinin suunnittelema äänimaisema loi tunnelmaa ja pian ympäri huonetta näkyivät rytmissä välkkyviä pieniä valoja, joita tanssijat kantoivat mukanaan.

Kuusi naista ottivat oman tilansa ympäri huonetta. Liike on hidasta ja siinä heijastuu tunteita ja teemoja, jotka ovat mielenkiintoisen monitulkintaisia. Niissä on jotain tavallaan arkista ja tuttua, mutta selkeästi myös jotain etsivää. Omia ääriviivoja piirretään ja hetken päästä jatketaan matkaa eteenpäin.

Välillä pimeys taas laskeutuu ja yleisön takana yksittäiset kämmenet piirtyvät seinää vasten kun valo niiden alta sykkii. Näistä syntyy polku, joka vaeltaa takaisin huoneen keskelle. Kädet haparoivat ja etsivät ja yleisö voi pohtia mikä niiden kohde on.

Kuva: Heini Lehväslaiho

Naiset rakentavat sokeripaloista pieniä torneja, mutta hetken päästä huitaisevat palat eteensä ja jatkavat hieman edempänä uudestaan. Katson esitystä ja tunnen miten suhteellisen yksinkertaiset liikkeet vangitsevat. Kun musiikki kiihtyy ja liike sen mukana, niin katsojaan välittyvä tunne iskee voimakkaasti. Lopulta Esityksen alle tunnin kesto tuntuu menneen hetkessä.

Esitys oli katsojalle tunteellinen, mutta sen päätyttyä näki miten se oli sitä myös esiintyjille. Näistä huokui se kaikki esitykseen laitetun työn ja ajatusten purkautuminen. Uskon, että tämä ensi-ilta oli erityisen tärkeä koko sen työryhmälle myös henkilökohtaisella tasolla ja oli upeaa päästä todistamaan se.

Kuva: Heini Lehväslaiho

Vankilateatteria on järjestetty Suomessa vaihtelevasti jo jonkin aikaa. Vuonna 2017 solmittu sopimus Hannele Martikaisen luotsaaman Taittuu ry:n ja Rikosseuraamuslaitoksen välillä on tehnyt toiminnasta entistä järjestelmällisempää.

Aiemmin vankilateatteri on keskittynyt lähinnä puheteatteriin ja nyt ensi kertaa puhtaasti fyysisyyteen ja ruumiiseen perustava teatteri mahdollistaa vangeilla laajemman skaalan itseilmaisuun. Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen kertoo kuinka vankilassa on pohdittu miten teatteria voisi tehdä ilman suomenkieltä ja miten naisvankityössä törmätään usein sanojen loppumiseen. Tanssi toimii vastauksena näihin ongelmiin.

Teatterin tuoma hyöty vangeilla tai vankilalle on hankalasti mitattavissa ja on myös aiheellista kysyä onko sitä edes syytä mitata. Taiteella on arvonsa itsessään ja vankilateatteri tekee sen toteuttamisesta entistä tasa-arvoisempaa. Yleisölle kokemus voi olla rajoja murtava, koska juuri se ennakkoluuloja keräävä vangin rooli on luonnollisesti korostettu esiintyjää katsellessa.

Kuva: Heini Lehväslaiho

Lisätietoa esityksestä löydät Zodiakin sivuilta täällä. Rikosseuraamuslaitoksen tutkimussarjassa julkaistu tutkimus Vankilateatterin vaikutukset ja vaikuttavuus (Laura Menard, 2018) löytyy täältä. Suosittelen tutustumaan sillä tämä tutkimus valottaa hienosti vankilateatterin taustoja ja antaa kuvan Suomessa aivan uudesta tavasta toimia vankien kanssa. Myös vankien suhtautuminen toimintaan tulee esiin haastattelujen kautta.



Koreografia ja ohjaus: Ninu Lindfors
Esiintyjät: Vanajan vankilan naiset
Ohjauksellinen ja dramaturginen dialogi: Hannele Martikainen
Puvustus: Tommi Haapaniemi
Tilasuunnittelu: Salla Salin
Valosuunnittelu: Pekka Pitkänen
Äänisuunnittelu ja musiikki: Janne Masalin
Tuotanto: Taittuu ry, Vanajan vankila, Zodiak – Uuden tanssin keskus
Yhteistyökumppani: Rikosseuraamuslaitos
Kuvat: Heini Lehväslaiho
Esitys nähty kutsuvieraana







*mainoslinkki

1 kommentti:

  1. Mahtavia projekteja, nämä, tämä olisi ollut kiinnostavaa nähdä. Kiitos siis kun kirjoitit! Omille ennakkoluuloilleni vankilateatterin katsominen on mielestäni tehnyt hyvää. Ihmisiähän tässä, kaikki, kuitenkin.

    Laitan tuon tutkimuksen korvan taakse myös, kiitos.

    VastaaPoista