Raisa Jäntin runokokoelma Kolme on julkaistu kolmessa erillisessä osassa. Tilaa tutkiva teos koluaa niin pieniä kuin todella suuriakin aloja.
Lukija saa päättää missä järjestyksessä lähtee lukemaan teosta. On jotain hämmentävää lähteä itse luomaan kokemustaan ja tilaa missä kokee teoksen, kun suuntaviivoja ei annetakaan.
Valitsin ensimmäiseksi valkoisen kirjan, jossa lukee Opaskirja. Haen siis ehkä karttaa ja sääntöjä itselleni. Saan kokemuksia ihmiskehon rajallisuudesta ja kytköksestä lopulta koko universumiin.
Seuraat omaa varjoasi
spiraalin kehältä toiselle,
kartta avautuu mieleen kuin origami,
ihmisen tila on ihmisen kokoinen;
iho hengittää itsensä monta kertaa vesikelloille.
Pidän siitä miten ruumis esitetään kokoelmana tiloja. Mieleen tulee väistämättä Jäntin aiempi runoteos Grand plié, jossa baletin raadolliselta tuntuva fyysisyys iskeytyy sivuilta vahvasti. Samaan tapaan tässä kokoelmassa ruumis on jotain oman itsen ulkopuolista, kommentoitavaa, jossa jokainen liike voidaan dokumentoida kuin tutkimusmatkailija.
Jalkapohjan mitätön paino kevyen jakkaran istuimella.
Ruumiinpaino jalkapohjalla.
Pään paino selkärankaa pitkin
 |
| Raisa Jäntti. Kuva: Marisha Rasi-Koskinen |
Tartuin seuraavaksi osaan Pohjapiirros. Asuintila on teoksessa samalla tapaa tutkimusmatkan kohde ja mieleen tulee esimerkiksi Xavier de Maistren Matka huoneeni. Jäntti kuvaa taidokkaasti makuuhuoneen hankalan muodon houkutusta. Talo alkaa alusta ja pöytä kuluu kynänjäljen verran ohuemmaksi. Nämä lauseet saivat minut lukiessa iloiseksi vaikka asuintilan voi nähdä eräänlaisena loukkona johon jäädä jumiin.
Tylsyys on yksi tapa koetella tilaa.
Miltä tuntuu vuorokausi tässä huoneessa,
miltä tuntuu vuosi poistumatta
muualle kuin mielen sisään.
Tilaa tarkastellessa uhkakuvana on eksyminen. Universumissa, kotonasi tai ruumiissasi. Teos toi minulle ymmärrettäväksi absurdit pelot ja tuntemukset melko kirkkaasti.
Ja eräänä aamuna heräät viidennen kerroksen tuuletusparvekkeelta,
olet unohtanut kaupungin
pesäsi
pohjapiirroksen
Viimeiseksi tartuin oranssiin teokseen Labyrintti. Tunsin, että nyt uhkana ei ollutkaan eksyminen vaikka menimme labyrinttiin. Päinvastoin tulemme tilaan, jossa ihmiset toimivatkin pohjimmiltaan samalla tavalla.
Yksilöllisyys ei ole harha, mutta usein kuitenkin tavoite, jota haemme yllättävän samankaltaisella askelten rytmillä. Etsimme ja löydämme ja kadotamme jaetuissa tiloissamme kuin ennalta määrätyissä labyrinteissa ja se on ehkä pelottavaa tai ehkä lohdullista. Tämä teos ainakin kuvaa sitä tarkoilla sanoilla.
On mahdollista herättää jokaisessa yksilössä sama kaipuu
jota kukaan
ei osaa rauhoittaa.
Kolme on tamperelaisen Puru-kollektiivin kustantama teos. Kollektiivi on "itsenäisten runotoimijoiden yhteenliittymä: työyhteisö, vertaistuki ja julkaisukanava" ja sen muita runoilijoita ovat Kirsti Kuronen, Mirkka Mattheiszen ja Solina Riekkola.
Jäntin teoksia Adlibriksessa:
Raisa Jäntti, 2020, Kolme, Puru-kollektiivi, arvostelukappale
*mainoslinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti