27.1.2020

Auschwitzin viulu - Maria Àngels Anglada



Auschwitzin viulu on pieni kirja, joka kertoo taiteen vaikutuksesta hirvittävissä olosuhteissa. Vaikka kirjailijalla itsellään ei ole omakohtaista sidettä leirin tapahtumiin, niin on tämä tarina hieno ikkuna niihin ajatuksiin, miten yksilön itsetunto voi säilyä esimerkiksi musiikin avulla.

Auschwitz on ollut useiden vuoden aikana lukemieni kirjojen aiheena ja yksilön sisäinen voima on ollut kaikkia niitä yhdistävä tekijä. Ehkä se on myös se samaistumispinta lukijalle nykypäivänä. Se vertailukohta, joka herättää kysymyksen "miten minä olisin kestänyt?".

Maria Àngels Anglada oli katalonian merkittävimpiä nykykirjailijoita ja vuonna 1994 ilmestynyt Auschwitzin viulu palkittiin vuoden parhaana katalaaninkielisenä romaanina. Lapsena Anglada näki miten nationalistit uhkasivat tämän isää aseella ja todisti Francon hallinnon sortoa muun muassa tämän omaa kieltä kohtaan. Kirjan suomentanut Satu Ekman kirjoittaa esipuheessa:

"Angladan mielestä jokaisen taiteilijan velvollisuus oli puuttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja vääryyksiin. Keinona hän käytti vastakkainasettelua: hän ei mässäillyt väkivallalla, vaan kirjoitti harkitulla, tiiviillä, riisutun kauniilla kielellä kipeistä, kauheista asioista toivon pilkahdusta unohtamatta. Angladan arvot välittyvät hänen teoksistaan. Arvoista ylevin on vapaus - yksilön ja yhteisön vapaus, taiteilijan vapaus, ilmaisun vapaus ja sananvapaus."

Maria Àngels Anglada. Kuva: kirjailijan kuva-arkisto

Kirjan tapahtumat alkavat vuonna 1991 kun arvostettu muusikko jää oman esityksensä jälkeen kuuntelemaan konserttia. Tämän huomion vie sooloviulu, joka soi täyteläisen samettisesti. Muusikot kohtasivat ja kävi ilmi ettei iäkäs viulunomistaja luopuisi viulustaan mistään hinnasta. Daniel-sedän viulu oli ainut asia, joka oli tämän suvusta jäljellä. Sen sijaan soittaja jakoi viulun tarinan ja samalla lukija johdatetaan Auschwitziin.

Daniel on ilmoittanut ammatikseen puusepän, koska kuka leirillä tarvitsisi viuluntekijää? Sattuma kuitenkin johdattaa tämän korjaamaan rikkoutunutta soitinta SS-upseerin käskystä ja viuluntekijän taidot tulevat määrittämään jääkö Daniel henkiin. Vaikka rakkaus musiikkiin olisikin tämän vartijoilla olemassa, niin viulunrakentajaan tai sen soittajaan tuo tunne ei ylety. Danielin ja juutalaisen muusikon kohtalot nivoutuvatkin yhteen.

Soittimen korjaus tarjoaa kosketuksen johonkin tuttuun, joka tuntuu antavan Danielille tämän ihmisarvoa takaisin. Tällä on arvo, joka on irrallinen pelkästään siihen, joka tälle leirillä annetaan. Vaikka tätä ei kohdeltaisi ihmisenä, niin ainakin tämä on viulunrakentaja eikä pelkkä numero. Viulusta tulee käsinkosketeltava side johonkin suurempaan.

"Daniel ei voinut olla nuuhkimatta soittimen osia ennen niiden työstämistä. Pitkä uurastus väsytti, mutta hän katseli lopputulosta tyytyväisenä. Vaikka hän oli huonossa kunnossa, hän oli piirtänyt vakain käsin, ja ääriviivat olivat siistit, tarkat ja terävät."

Lisätietoa Auschwitzin viulusta löydät Bazar-kustannuksen sivuilta täällä. Kirja ei anna samanlaista kuvaa leirin sisälle kuin aikalaiskuvaukset, mutta tarjoaa paljon ajateltavaa. Etenkin taiteen rooli yhteisöjen henkenä nousee vahvaksi teemaksi. Taide on jotain mitä ei ruumiista voi piiskata pois.

"Niinä niin, Daniel, ei musiikki petoja kesytä, mutta kaikkialla soi silti laulu."



Maria Àngels Anglada, 2018, Auschwitzin viulu, suom: Satu Ekman, Bazar













*mainoslinkki

3 kommenttia:

  1. Tämä oli hieno ja tärkeä kirja. Valitsit hyvän ajankohdan kirjan postaukselle nyt kun tulee kuluneeksi 75 vuotta Auschwitz-Birkenaun vapauttamisesta.

    VastaaPoista
  2. Mie lueskelin Viulua tuolla: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/auschwitzin-viulu/

    Suurimman vaikutuksen teki keskitysleirikirjoista kuitenkin Franklin Ihmisyyden rajalla. Lyhyt sekin kuten Viulu, mutta kaikki vaikuttavaa asiaa =
    https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/auschwitzin-viulu/

    VastaaPoista
  3. ihan hienosti kirjoitettu...

    VastaaPoista