6.11.2020

Away with the Penguins - Hazel Prior




Away with the Penguins on lämminhenkinen ja rento kirja, jossa perhe yhdistyy sukupolven mittaisen kuilun takaa, vanha nainen löytää uuden kipinän elämään ja ennen kaikkea hengaillaan pingviinien kanssa.

Hazel Prior on englantilainen kirjailija ja harpisti, joka on kirjoittanut aiemmin romaanin Ellie and the Harpmaker. Yhdysvalloissa Away with the Penquins on julkaistu nimellä How the Penguins Saved Veronica. On erityisen osuvaa, että tämän kirjan on julkaissut juuri Penquin-kustantamo. Pingiviinit ovat niin hienoja.

Hazel Prior. Kuva: Ursula Franklin

Away with the Penquins kertoo 85-vuotiaasta Veronica McCreedystä, joka asuu vain kotiapulainen seuranaan suuressa kartanossa Skotlannissa. Tämän päiviin kuuluu Darjeeling-teen juominen, luontodokumentit ja silloin tällöin roskien kerääminen läheiseltä rannalta.

Yksinäisen elämän tasaisuutta rikkovat muistot, jotka tuntuvat puskevan pinnalle yllättäen. McCreedy ottaa yhteyttä pojanpoikaansa, jota ei ole ikinä nähnyt. Kohtaaminen on molemmille järkytys. Pojanpoika on katkera isälleen, joka jätti tämän nuorena ja osa katkeruudesta valuu isoäitiäkin kohtaan, joka taas on järkyttynyt pojanpoikansa koko olemuksesta.

"How is it possible that this disgraceful, smeary, drug-befuddled creature could be my own grandson? Doesn't he know about the existence of soap and water?"

Yhdeksääkymmentä lähestyvä McCreedy pohtii mitä tämän mittavalle omaisuudelle tulee käymään elämän loppuessa ja luontodokumenttien pingviinit tulevat tämän mieleen. Hyvin nopean prosessin päätteeksi McCreedy on aivan kaikkien vastusteluista huolimatta matkalle Antarktikselle, jossa ryhmä tutkijoita ottaa tämän vastahakoisesti vastaan. Sitten kirjaan tallustelevat pingviinit!

"Seeing the penquins was a joy but also somehow a shock. Their bright beady eyes, their pudgy bodies, their characterful flippers and feet. The admittedly disgusting yet simultaneously satisfying smell of them. Theri cacophony of trumpeting, squawking and braying calls. The way they sometimes walk single-file in a line along a penquin highway; the way they scoot and slide across the snow. The way they waggle their bottoms, shake their feathers and preen. Their whole outlandishly gregarious approach to life."


Jääpingviinejä, joillaisten luona tutkijat kirjassa asuivat. Kuva: Nigel Pavitt / Getty Images


McCreedy katselee pingviinien vuorovaikutusta keskenään ja huomioi miten luonnollisesti nämä muodostavat keskenäisen yhteisön ja kodin. Tämä ajattelee miten ei ole ikinä itse oppinut tuota taitoa.

"Don’t you find that, as the years pass, you become less obsessed with yourself—and you care about other people more? As you get older it’s as if your capacity for love grows.” I am silent. I have not found this to be the case at all. Quite the reverse."

Kun pienen pieni pingviinin poikanen jää ilman emoa saa McCreedy kauhukseen huomata, että tutkijat eivät aio tehdä asialle mitään. Useat pingviinit eivät selviä luonnossa ja tutkimusaseman tehtävä ei ole pelastaa yksittäisiä lintuja, vaan pitää niistä kirjaa. McCreedy ajautuu tunnekuohun vallassa kampanjoimaan poikasen puolesta.

"I want to knock their heads together, make them see that a species is its individuals. That individuals matter. It is men like these who cause wars, where thousands of peace-loving individuals are sacrificed for a so-called "noble" cause. History looks back and says this side won and that side lost, but the reality is that nobody wins. And what about the thousands of men and women and children who are butchered in the process? Does nobody care about them? Each on of them matters. Each and every one."

Lukijalle tehdään selväksi, että McCreedyn, jonka elämää sota varjosti nuorena, purkaus juontaa jostain syvemmästäkin kuin yhden pingviinin pelastamisesta. Tämä alleviivaava tyyli ei kuitenkaan häiritse vaan naisen sisäisen matka niin menneisyyteen kuin nykyisyyteenkin on hyvin selkeästi linkittynyt tämän Antarktiksen matkaan. Lukija ehkä päästetään helpolla asioiden oivaltamisen suhteen, mutta joskus elämä vain on niin yksinkertaista ihan oikeasti.

Myös kirjan ympäristötietoinen puoli tehdään paikoin hyvin selkeäksi ja vaikka se ottaisikin välillä saarnaavia sävyjä, niin nykyaikainen kirjallisuus ei enää ole olemassa maailmassa, jossa ympäristökysymykset olisivat hahmojen elämäntapaan liittyviä kysymyksiä. Ne koskettavat ihan jokaista ja kirja heijastelee tätä todellisuutta.

Away with the Penquins kuvaa upeasti karuinta luontoa, päästää lukijan kurkistamaan McCreedyn elämään vuosikymmenten taakse päiväkirjamerkintöjen kautta ja paljastaa siinä samalla menneisyyden salaisuuksia. On virkistävää, että McCreedyn hahmosta ei ole tehty pelkästään strereotyyppistä "äkäistä vanhaa naista, jolla on pohjimmiltaan hyvä sydän", vaan hahmosta löytyy aidosti monipuolisuutta ja vikoja.

Tutkimusasema asettaa sen asukkaille ja kirjan tarinalle mukavan tiiviit rajat ja vaikka kyseessä on viihteellinen kirja, niin kyse on, noh... tosi viihdyttävästä viihteestä. Pingviineillä! Pingviinit ovat erittäin hienoja eläimiä ja niitä on tässä kirjassa paljon.






Hazel Prior, 2020, Away with the Penquins, Penquin






*Mainoslinkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti