perjantai 8. marraskuuta 2019

Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti - Lauri Rikala




Lauri Rikalan Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti on runokirja, jossa tarkastelun kohteena on aikamme, ihminen ja näiden välissä oleva yksinäisyys. Jyväskyläläinen Rikala on julkaissut aforismeja ja runoja Nuoressa Voimassa, Lumoojassa ja aforismiantologioissa ja tältä on julkaistu aiemmin teos Lopullinen kukka (2013).

Tämän teoksen lukeminen tuntui helpolta. Ei niin, että se olisi liian yksinkertainen vaan koin saavani alituisesti syviä ymmärryksen kokemuksia. Teksti selitti maailmaa minulle.

"Ääniaallot pommittavat niin kauan että syntyy korva joka kuulee. Äänet kokevat tulla kuulluksi."

Se avasi maailmaa kuvittamalla sitä suoraan mieleeni.

"Lintu avaa taivaan lennollaan sen halki."

Runot ovat aforistisia ja osittain tuntuvat myös elämäkerrallisilta.

"Olen täyttänyt neljäkymmentäkolme vuotta.Vai jäikö osa sittenkin tyhjiksi?"

Kuolemaa ei voi integroida osaksi minuutta."

Niissä on viisautta, joka tuntuu autenttiselta. Ne ovat kuin elämänohjeita, jotka ovat räätälöityjä nykypäivään sopiviksi.

"Pidätä oikeutesi olla huonompi kuin aikaisemmin."

Viisaus on kuorrutettu aivan huumorilla, joka on osattava lukea tekstistä. Se auttaa ongelmallisenkin viestin sisäistämisessä.

"Tunnemme itsemme huonosti, koska olemme niin vähän yhdessä."

Runot soljuvat yksityisestä yleiseen. Kieli on kaunista ja se ajatus kielen takana vielä kauniimpaa. Ajatukset ovat oivaltavia ja tavallaan melkein varoittavia ja ohjaavia.

"Musta halu onneen. Sen varaan voisi rakentaa joukkoliikenteen."

Se yksinkertaisuus on kuitenkin ajatusten voima. On hämmentävää miten joku voi tiivistää ajatuksensa niin kirkkaasti.

"Elämä on matka vihollisen maaperälle."

Teosta lukiessa se tuntuu puhuvan juuri minulle. Toisaalta:

"Anna mille tahansa säkeelle tulkinta,
ja kaikki sen jälkeen alkaa merkitä."

Osat jumalasta tuntuvat kiusallisilta. En tiedä miksi. Välillä taas pelkään, että teos on turhan pessimistinen, mutta oikeastaan se haluaa vain näyttää valoisampia reittejä myös pimeyttä näyttäessään.

"Koska kuolema tuntuu niin kauhealta,täytyy elämään olla piilotettu jotaintodella ihanaa."

Runous kommentointina ajasta tuntui herkulliselta. Kaikki ajatukset eivät ole niin suoraviivaisia kuin lainauksistani voisi olettaa, mutta myös ihmiset, joille runous on ehkä vieraampaa, saavat tästä varmasti paljon irti.

Lainauksista puheen ollen. Haluan vielä viimeisen tuoda tähän esille. Se kuvaa mielestäni yksinkertaisesti kirjan tavoitetta näyttää yhteiskunta ontuvana rakennelmana ja tavoitteena, jota kohtaan sokeasti kuljemme, oikeastaan tietämättä miksi.

"Tavallisuus vaatii erikoisponnisteluja."


Lauri Rikala. Kuva: Olli-Pekka Tennilä

Lisätietoa kirjasta löytyy Poesian sivuilta täällä. Tuo Poesian katalogi on muutenkin aikamoinen ja suosittelen tutustumaan siihen laajemminkin. Ja lukekaa runoja!



Lauri Rikala, 2018, Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti, Poesia


Kannattaa seurata:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.