sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Olen parempi ihminen koska luen paljon




Helsingin sanomissa Annamari Sipilä kirjoitti kolumnin kirjasnobbailusta. Siitä miten kirjahyllyn koko on ainoa Suomessa sallittu snobbailun muoto. Teksti aiheutti jonkin verran puhetta somessa ja itse pidän mielenkiintoisena miten lukeminen rinnastuu esimerkiksi muodilla tai autoilla snobbailuun. Tai siis rinnastuuko se.

Kirjahyllyllä snobbailu olisi eräänlaista sosiaalisella pääomalla snobbailua. Esineenä kirjat ja hyllyt eivät merkitse mitään jos niitä ei käytä. Toki joku voi pitää laajaa kirjakokoelmaa ihan sisustuselementtinäkin, mutta uskon näiden ihmisten olevan harvassa (mutta siis ei kai siinäkään mitään pahaa olisi).

"On tyylitöntä yrittää erottautua varallisuudella, kaukomatkoilla, uramenestyksellä ja jälkipolven saavutuksilla, mutta kotikirjaston koolla saa rehvastella vapaasti."

Juuri se aito uppoutuminen lajiin tuo "snobbailuun" ihan toisen ulottuvuuden kuin materialla snobbailussa. Kyllä minä ihan oikeasti olen mielestäni parempi ihminen, koska luen verrattain paljon. En siis parempi kuin joku toinen, vaan parempi kuin olisin ilman lukemistani. Tuskin kukaan ainakaan olettaa, että lukeminen olisi jotenkin pahaksi ihmiselle.
"Enää ei tarvitse edes odottaa illalliskutsua, jotta pääsee vakoilemaan muiden kirjahyllyjä. Kiitos sosiaalisen median ja uuden kansantaudin eli ekshibitionismin, tuttujen ja tuntemattomien kirjahyllyjä pääsee arvottamaan etänä."

Kirjahyllyn koko saattaa heijastella lukemisen määrää tai sitten ei. Ihmiset lukevat niin paljon muutenkin kuin sieltä omasta hyllystä. Kirjasto esimerkiksi tuo snobbailun ihan kaikkien ulottuville. Somessa oma elämä tuodaan esiin, koska kuka hemmetti nyt jaksaisi pelkästä politiikasta puhua 24/7. Oma elämä on nyt paljon julkisempaa jos niin haluaa ja sen voi nähdä ekshibitionismina tai laajentuneena yhteisöllisyytenä.

Sipilä tuo esiin muun muassa nyt kiertävän kirjahaasteen, jossa laitetaan kuva seitsemästä kirjasta ilman selityksiä. Tottakai tällä viestitään jotain omasta itsestään. Jostain syystä etenkin tässä maassa itsestään ulospäin viestiminen on vaan ihan periaatteessa aina jollain tasolla snobbailua. Etenkin kirjallisuuden maailmassa toivoisi, että kommunikointi lukijoiden kesken olisi kuitenkin entistä laajempaa, koska onhan se muuten aika yksinäinen laji.


Itse aion pian laittaa Twitteriin omat seitsemän kirjaani ja ihan varppina valikoin ne hyllyistäni tarkkaan vaikka en selitä miksi. Snobbailen ahkerasti myös Goodreadsissa ja voit tulla kaverikseni sinne täältä.



Käy seuraamassa lukupinoa näissä nuorisolaisten medioissa:






1 kommentti:

  1. Ilmapiiri on tosiaan mennyt sellaiseksi, että kaikki itsestä kertominen nähdään usein snobbailuna. Itse olen aina ajatellut, että itsestä kertominen on kuin lahja toiselle: tällainen minä olen, millainen sinä? Pröystäily ja itsekehu ovat sitten asia erikseen.

    Minulla on paljon kirjoja. Niistä suuri osa on pehmeäkantisia, noita oransseja, joita sinullakin näkyy hyllyssäsi.
    Ne muutamat isot taidekirjat, joita voisi pitää sisustuselementteinä sohvapöydällä, ovat kasassa työhuoneen tasolla. Otankin nyt jonkun vähäksi aikaa "pöytäkoristeeksi".

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.